Viimeistä viedään!

Viiminen puol viikkoa Namibiassa on sujunu ihan kivasti. Kovasti jo odottelen kotiin pääsyä! Ihan kamala ikävä <3

Maanantaina oltiin viimistä päivää sairaalalla. JEEE! Ei varsinaisesti ees töissä, vaan tutustumassa tuberkuloosisairaalan puolelle. Aamulla meitä otti vastaan brittimies, joka työskenetelee sairaalalla. Hän oli ilmeisesti joku johtaja tai jotain sellasta. Saatiin ennen sisälle menoa maskit, mitä ilman ei asiaa ollu sairaalan ovista sisään. Ne maskit oli ihan kamalat ja ahisti ja paino nenää jajaja kauhee valitus :D En kyllä olis silti kirveelläkään suostunu luopumaan siitä! :D Osallistuttiin esittelykierrokselle, mikä pidettiin sielä aloittaville  farmasiaopiskelijoille. Sairaala oli kyllä tosi mielenkiintoinen paikka, vaikka kokoaika kammotti koskea johonkin ja oli vaikea hengittää :D Sairaalalla oli monta osastoa. Karkeasti jaoteltuna parantumattomat potilaat omassa siivessä ja potilaat joilla oli hyvät mahdollisuudet parantua, olivat toisessa siivessä. Sielä "huonommalla puolella" hoidettiin potilaita, joilla oli mega resistant tuberkuloosia ja extremly resistant tuberkuloosia. Eli niihi ei enää mitkään lääkkeet pure. Sen osaston ohi vaan käveltiin ja hetken oltiin paikallaan, vaik miel olis tehny juosta läpi hengittämättä ja hypätä vaikka käsidesialtaaseen :D No onneks pääsee keuhkokuviin suomessa! :P Mielenrauha tulee kai vasta sitte. Tuberkuloosi tarttuu kuulemma heikosti, mut silti!!
Päästin aikasin pois ja suunnattiin kämpille. Loppupäivä meni intoillessa, et joko saa pakata! ;)

TB ERISTYS! sinne ei mennä, eikä varmasti karata :D 

Tiistaina mentiin home of good hopeen. Viimistä kertaa! Vietii mennessämme meijän työkengät, vaatteita, alusvaatteita, hoitotarvikkeita ja piirrustuspaperia lapsille! Kiva antaa jotain pois, mitä joku tarvii enemmän ku minä ite :)
Osallistuin taas hyvin innokkaana tiskaamiseen :D Olikohan mun tiskausintoilut nyt siinä sitte :) Paikan pitäjä, Monica, tuli vielä ennen lähtöä kiittämän avusta ja toivotti hyvää kotimatkaa :)

Meijän yhteyshenkilö Louise kävi moikkaamassa meitä kämpillä ja hoidettii viimiset paperihommat alta pois :) Kiitettiin, kun hän on hoitanut kaikkia käytännön asioita täällä puolestamme ja hän toivotti meidät takaisin Namibiaan :) Piti muffinssejakin tarjota, et hän varmasti muistaa kirjottaa meistä hyvät paperit suomeen :D
Tosi levoton olo oli koko alkuviikon! Tiistai iltapäivänä piti vielä koepakata, et varmastiki mahtuu kaikki! Meinas jo epätoivo iskeä, ku ymmärs et ei herreguuud menee tiukille! Kaikki sain tungettua rinkkaan, mut vähä pelottaa, et kuin tuliaiset kestää sitä riepottelua :/ Olihan se rinkka sitte pakko punnitaki. Meinasin mennä nurin ku sain sen selkää! Ei se selässä voinu kävellä ku suoraa. Kumartua jos yrittää, nii se on tää likka nurin :D painoa oli huimat 1kilo vähemmän, ku korkein sallittu määrä! 22kiloo! :D Samal tajusin, etten voi Etelä-Afrikasta ostaa mitään! Ei vaan yksinkertasesti mahu! Voi piiip! Näköjää voi 75l rinkka olla liian pieni :D Loppua kohden on kyl huomannu, et oli muutama turha vaate mukana, mut ei vaan raaski jättää tänne!

Keskiviikko kulu makoillessa altaalla ja viimisimpiä rusketuksia keräten! :) tota uima-allasta tulee kyl ikävä.. ja tätä lämpöö! Suomes olis paras olla jo kevät kovas vauhis, ku pääsee kotii! :)
Illaks oltiin varattu pöytä Joe's beerhousesta. Olihan se viimiselle seeprapihville mentävä! Pakko todeta, et varmaan parasta lihaa mitä oon koskaa syöny! :) Istuttii iltaa tyttöjen kans jonku aikaa sielä, ennenku lähettiin jatkamaan Warehouseen! Sielä on keskviikkosin aina live musaa. Kolme vanhaa äijää laulo Guns N' Rosesii ja soitti kitaraa. Hyvältä kuulosti :) Istuskeltii kaikes rauhas ku olkapäähä koputettii. Meijän aikasemmin tapaamat suomalaispojat Kalle ja Jussi oli parin sakalaisvahvistuksen kanssa kans tullu vaan pyörähtämään ulkona. Sit hetken pääst tuli niitä kivoja norjalaisia Wadadee-guesthousilta Adamin kanssa myös moikkaammaa! Kaikki oli viihteellä ja ne pyyski meitä jatkamaa iltaa niitten kans Club Londonii. Kippisteltii skumppaa ja oli kivaa! Lähettiihän me sit koko porukalla siel Club Londonissa käymää. Ei kauaakaa ehitty olla, ku tuli pilkku ja oli lähettävä kotii! :) Kyl oli kiva viiminen ilta! Vähä kyl harmittaa, ku näin reissun loppuvaiheessa on tutustunu mukavii ihmisii, joittenkaa olis ollu kiva hengailla tääl enemmänki! :)

Kalle, Jussi, Emmi, Tia, Mirka, Minä ja William :) 

Viiminen päivä on sujunu rennosti! Tuskailtu pakkailujen kans ja syöty viimiset fazerin siniset! Pitsaaki piti vielä saada ja sikanaa valkosibaleee! Omm :)

Kyl täält on silti nii ihana lähteä! Kolme kuukautta on pitkä aika, mut jotenki minust kuitenki tuntuu, et aika nopeesti tää aika on menny! Tää on varmasti yks elämäni parhaimpia kokemuksia ja tuun aina muistamaa tän :) Oon kyl nii ilonen ja tyytyväinen siihe päätöksee, että päätin lähtee! Oon kokenu ja nähny täälä niin paljo kaikkea, mitä en todennäkösesti koskaa suomessa kohtais.
 Kulttuuriero on suuri ja välillä tosi vaikea ymmärtää, taikka ees hyväksyä sitä, miten nää täälä toimii. Mut mikäs miä oon muita tuomitsemaa! Tekee ihan hyvää palautua maan tasalle, miten jotkut ihmiset maapallolla elää. Ei pitäis valittaa turhasta. Meil on asiat oikeesti tosi hyvin ja oon nii kiitollinen, että oon syntyny suomessa! Minust jokainen suomalainen vois käydä afrikassa kurkkaamassa enneku valittaa oikeestaan mistään ;) Toki maassa maan tavalla ja menee iäisyys, ennenku nää kehitysmaat yltää Euroopan maiden tasolle. Eikä suurin osa täälä tiedä ees paremmasta, mut ne on silti onnellisia :)  Sehän on selvää.
Ei täälä elämä oo niin helppoa ollu, vaik päivät uima-altaalla töiden jälkee kuluuki :P  Hermot on useesti meinannu mennä ja mennykkii :D Varsinki african-time ei kyllä istu vieläkään tähän päähän! Raivostuttavaa. Ihana ja täsmällinen Suomi! :D Sit se, että ei ne asiat oo niin justiinsa.. no jotku asiat kyllä on!! Vähä rentoutta ja vähemmän stressiä olis kiva tuoda mukanani kotii, mut saa nähä kuinka onnistuu :) Hakuna matata!
Siitä en tiiä oonko oppinu mitään, mitä tulin tänne opettelemaan :D melko erilailla tuola sairaalalla ainaki kaikki pyörii. Paljon muuta on kyl matkalla kotiin mun mukana! Englantia puhun ainaki paremmin ja rohkeammin ku tänne tullessa! Sit päällimmäisenä tulee mieleen iiiiiiso kasa muistoja ja elämänkokemusta! Kaikki reissut ja kommellukset! Niitäki muistaa nauraen jälkeepäin! Luulempa, et loppuelämän mielessä pysyviä ihmisä on tavattu ja osan kanssa varmasti vielä suomessakin tulee oltua yhteyksissä :) On tää ollu ihan mahtava kokemus! En voi suositella ku erittäin suuresti ulkomaille vaihtoon lähtöä! Ei tällästä tilaisuutta toiste saa! Saattaa jopa olla, et tuun joskus tänne vielä takasin :) On tää maa tosi upee, niin monipuolinen maiseminee ja eläiminee! Tänne päästävä on taas! Ainaki sen verran et näkisin joskus sen leopardin ja pumban kaverin! Timon missä piileksit!?
Minust tuntuu et koko Afrikka on vieny paikan itellee mun sydämmest! <3

Namibia pumpum

Tää video saa minut nii hyvälle tuulelle! Hihii! :) Liian vähän tullu hypetettyä leijonakuningasta täälä :) Klikkaa ja ala hymyilee! :)
http://youtube.com/watch?v=3bldULQMhn4

Tosiaan kolmen kuukauden (työharjottelu) seikkailu Afrikan Namibiassa on nyt paketissa! Kaikinpuolin mahtava kokemus :)
On aika siirtyä viikon ansaitulle lomalle vielä hieman etelämmäs! Kapkaupunki täältä tullaan!

Ja te kaikki rakkaat palleroiset sielä kotona. Kohta oon oikeesti sielä! Kamala ikävä ja ihana tulla kotiin <3 Ihana nähdä taas kaikki tärkeet :) Iso kiitos viel kaikille, jotka on tän reissun mulle mahdollistanu ja mun juttuja ikäväpäissää kuunnellu! Erityis pusut ja halit mun perheelle ja Teemulle <3

Terkkuja! Toivoopi Mari