Smile and wave!

Viikko on kulunu nopiaa ensiavussa! Mun jakeluun ei vaan ihan mee, et miten ihmeessä sielä voi olla niiiiiiii hiljasta keskellä viikkoa, ku vertaa viikonloppuun! Älytöntä :D yks hoitaja sano et sade vaikuttaa ihmisii? Ne ei jaksa kuulemma tulla ku sataa, vaa kärvistelee ennemmin kotona. Mut tosiaa.. viikko on ollu kyl tosi hiljanen. Aamupäivät maleksii vaa eteepäin samal kaavalla.  Aamusta siivotaan ja hinkataan joka nurkka ja pöytä, sit ei ookkaa mitää. Tai no melkein mitää.. jotain raskauspissoja sais kyl ottaa vaik muille jakaa ja mittailla paineita saapuvilta potilailta. Koko osaston pyöriminen on edelleenki vähä hämärän peitossa. Kun ei oo potilaita paljoa, niin homma toimii ihan hyvin, mut herranjestas missää ei oo päätä eikä häntää ku se ruuhka sattuu siihe kohalle. Harvoin on käsitystä kuka odottaa mihinki tai kuka on potilas ja kuka omainen. Nii ja kuka on osastolla töissä?! Jos ihmisiä tulee ovista ja ikkunoista, nii kyllä tulee hoitajiaki! On ihan yleinen käytäntö,  et enskan läpi kävellään toisille osastoille, milloin minkäki syyn takia.. on lyhyempi matka ja suurinta osaa kiinnostaa vaan nähä, et mitä sielä tapahtuu ja minkälaisia potilaita :D Yksityisyydestä ei oo kyl mitää tietoa koko paikassa. Vastaanotto alueella on ollu verhot, mut ne revitään aina humalaisten potilaiden toimesta alas :) Hitto ku ei oo kuvia näyttää. Meitä selkeesti kiellettiin ottamasta osastosta kuvia :(
En ja tiiä oonko mitään oikeen tuola oppinu :D Lähinnä sellanen fiilis, et paljo on nähty, kummasteltu ja kauhisteltu! Ajoittain on kyl nii pallo hukas :D Lähinnä et minne menis ja mitä vastais jos joku kysyy :D Tää kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa!

Smile and wave boys! Smile and wave! 

Ensiapu on kyl ollu kivoin osasto tähä mennessä, vaikka hiljasta on päivisin ollu. Nauraa on saanu ja jauhaa tärkeistä ja ei niin tärkeistä asioista. Tän harkan jälkee on kyl taas vähän varmempi luotto siihen, et ihan oikeeta alaa täs ollaa opiskelemassa! Ensihoito <3

Osastolla on samaa aikaa ollu kokoaika paljo muitaki opiskelijoita. Norjalaisia ja paikallisia, nii seki on rajottanu jonku verran, et kuinka paljo riittää puuhaa jokaiselle. Löytyy tuoltaki osastolta "nakki-täti", eli joka keksiii kyl kaikennäköstä turhanpäivästä ja erittäin opettavaista puuhaa milloin kelleki! :D Menee paikallisilla nimet, naamat ja maat sekasin, et ketäs te olittekaan ja mistä :D Yks paikallinen ensihoitajaopiskelija lampsi yks aamu mun luo ja oli hyvin pettyny, et miksen oo soittanu tai tekstannu!  Sitä ei naurattan yhtää ku en tienny mistä se puhu ja väitin kivenkovaa, et numeroani en oo kellee antanu, enkä kyllä hänenkää omaa saanu :D Sit seki kävi jo nauraa, et nyt huijaan ja totes, et olisin luvannu ottaa hänet mukaa norjaa! Kyl poikaparkaa hävetti, ku sai selville et oon suomesta ja nyt on kyl menny tytöt sekasin :D näytetään kaikki kuulemma ihan samalta ku on blondit hiukset! Justjooo :D 

Perjantai aamuna saatiin nukkua pitkään, koska suunnattii illaks/yöks ensiapuun äksönin toivossa! :) Emmi ja Mirka lähti kans viikonloppureissulle, nii mitäpä fiksumpaa puuhaa meil Tian kans olis perjantai iltana olis ku mennä töihi! :D Tosiaan kans viiminen viikonloppu, et varmasti olis ollu kyl syytä kippistääki ihan urakal sen kunniaks ;) Oltiin nyt kerranki ahkeria ja reippaita :D
Perjantai suju tosi kivasti! Meijät oltii kutusttu Unamille eli University of Namibialle, sielä piti kokoontua kaikki vaihdossa olevat! Oli melko huvittava tilanne, ku luultiin, et meitä suomalaisia on vaan ihan muutama täälä ja me ollaan varmaan ainoot sielä. No ei oltukkaa vaa suomalaisia oli yhteensä 12! Suomi oli vahvasti edustettuna, koska paikalla oli meijän lisäks kaks ruotsalaista ja yks saksalainen :D Muutamat ties toisistaan, mut meille oli kyl suurin osa ihan tuntemattomia :D Harmi et tutustuttii meijän reissun loppuvaiheessa :/ Meille oltii järjestetty kyyti Windhoek Country Clubille, missä oli pöytävaraus tehty koko poppoolle :) Paikka oli melko hulppee! Huhhu ymmärsin, että ainoo tän maan viiden tähden hotelli :D oli golfrataa, casinoa, monta eri ravintolaa ja kauppaa.. tosi kaunis paikka :) Syötii ja juotii ja kaikki Unamin piikkiin! Mietittiin, et tulee melko kallis keikka jos ite pitää koko lysti maksaa :D ilmainen ruoka, paras ruoka!

Ryhmäkuva! 

Syömisen jälkee meidät kyydittii takasin koululle, jossa vaihettii numeroita parin tytön kanssa, et jos mentäis vaikka porukalla johonki vielä ku ollaa täälä! :) Sieltä suunnattii kaupungille shoppailemaan ja postiin. Taas ostin pari paitaa! Hups! Ku tääl on nii halpaa :D eihää niitä tuola kaapissa ookkaa ku reilu kymmenen uutta.. kai ne mahtuu rinkkaan :D Sit nopiaa kämpille syömää ja nukkumaa hetkeks, et varmasti jaksaa olla skarppina sairaalalla :) 

Mentii ilta seittemäks ja taas kerran oli osasto ihan täynnä! 

Päätettii soluttautua dressing roomiin siinä toivossa, et päästäis ompelemaa pari haavaa! Tosi paljo tuli taas pahoinpitelyjä ja ketä oli lyöty milläkin esineellä. Yleisimmät tais olla pullo tai kivi. No haavoja riitti mitä parsia! Siinä vaa rohkeasti meni hoitajalle sanomaan, et voitko opettaa, koska miäki haluun kokeilla! Ja saihan sitä pari tikkiä tehä! Ei se ollu ollenkaa nii vaikeeta, mut edelleenkää en kyl kenenkää kasvoja haluis alkaa korjaamaa :D Niin hienoo työtä ei kai vielä ollu et haluisin sellast vastuuta ottaa :D Oli kyl kiva päässä tekemää sellasta, mitä suomessa en varmaan ikinä saa tehä, enkä kyl suomessa haluakkaan! :D täälä se ei näyttäny olevan nii justiisa..ihan sama missä se haava oli nii eipä hoitajat mitenkää aatellu, et kuinka nätisti se pitäis tehä. Hurjia arpia varmasti jää :/ Ei kauheesti seurattu, mitä muita potilaita tuli osastolle. Ilta koostu lähinnä pahoinpitelyistä.

 Yks 23-vuotias poika tutotiin ambulanssilla enskaan, kun hän oli vain mennyt tajuttomaksi kotonaan. Seurattiin siinä hetki pojan hoitoa. Siinä tapahtu kaikennäköstä. Poika kouristeli ja oksenti kokoajan verensekaista vaahtoa. Taju oli sen verran kankaalla, et lääkärit päätti intuboida. Eipä siitäkään meinannut tulla mitään, kun sitä vaahtoa vaan nousi kokoajan. Milloin intubaatioputkesta ja milloin nenästä ja nielusta. Aateltiin, et voiks se putki olla oikeessa paikkaa, kun kokoaika nousi putkeen jotain, mut oli se, keuhkoista vaan nous nesteet ylös. Yhessä vaiheessa poikaa elvytettiin :/ Tilanne saatiin kuitenki stabiiliksi ja poika siirrettiin sydänosastolle. Pumpussa se vika ilmeisesti oli.. ekg-filmi ei näyttänyt myöskään ihan terveen 23-vuotiaan filmiltä.. mitä me nyt siitä ymmärrettiin :D toivottavasti selviää! Yhen pintaan päätettii, et meille taas tää touhu riittää. Lähettiin taksilla kotiin! Kiva fiilis jäi viimisestä vuorosta sairaalalla! :) 

Maanataina mennään kai vaan hoitaa viimiset paperihommat ja käydään tutustumassa tuberkuloosi-osastolla. Meijän työvaatteita on kans ahkerasti varailtu, nii pitää kai neki käydä lahjottamassa samalla pois :) 

Lauantaina maattii koko päivä ja illalla lähettiin Toinin ja Millan kanssa ulos! Oli kiva tutustua paremmin uusiin suomalaisiin täälä! Edelleenki vähä harmittaa, ku ei olla tiedetty toisistamme aikasemmin! Toini tunsi jotain paikallisia poikia, jotka tuli meijän kanssa samaan pöytään. Katottiin, et ihme kikatus ja supina alko mejän vieressä istuvilla tummilla tytöillä. Toini sitte kerto, että juttelen ja istun just tän maan kuuluisimman räppärin vieressä :D Mukava tyyppi eikä ottanu itteesä, ku kysyin et mitä se tekee :D Ihan jalat maassa kerto et hän tekee musiikkia, eikä pitäny itestää mitää erikoisempaa ääntä. Moni kävi rykimässä hihasta ja kättelemässä häntä. Eikä me tajuttu aluks yhtää, et pöydäs on joku kuuluisuus :D Ei me kauaakaan jaksettu Warehousessa istua, kun alko jo väsy ja nälkä painaa :) Oltiin jo tuhoon tuomittu Kfc, mut jostaa syystä me taas mentii sinne :D tällä kertaa niillä oli sitä mitä tilattiin, mut palvelu muuten oli erittäin hidasta ja jotenki tuntu, että ne tahalteen seisotti meitä siinä tiskillä ja otti vaan muita jonosta meidän ohi. Paska lafka nevör evör again! Kana oli kyl hyvää.. mitä nyt sit on maha kipee ja sekasin :D hahah. 

Sunnuntaipäivä onki alkanu taas mukavasti. Ollessa vaan! Eikä onneks oo krapulaa! :)

 Isäntäperheen äiti kutsu meijät heidän talolle syömään illaks. Kivaa :) Sinne on kutsuttu norjalaiset ja meijät :) Ilmeisesti sen kunniaks, ku suurin osa lähtee täältä ens viikolla! 

Tänne kuuluu hyväää! Life is good! 

NAMIBIA TJ 4!! 

Terkkuja kaikille! Kohta nähää! Hurja ikävä <3 

T. Mari "semi-n**keri" Mettinen