Lomalla viimeinkin!

Lomareissu ympäri namibiaa ohi! Reilu viikko ja monenmonta kilometriä ja tuntia autossa istumista. Osaa ees laskea enää kuinka paljon, mut voi että on ollu joka ikisen kilometrin ja puutuneen perseen arvonen! On tää niin upee maa ja paljo on kaikkea on nähty.. kävästy vähä naapurimaissakin pikaiseen pyörähtämässä ;) Reissuun meitä lähti neljä likkaa+ Väinö. Kolme suomalaista ja yks saksalainen. Määrä oli hyvä, sillä autossa oli kiva loikoilla milloin mitenkipäin, kun tilaa riitti! Kaikenkaikkeaa kiva ja huippuloma harjoittelun välissä! Pitäis taas jaksaa :)

Viime viikon torstaina siis lähettiin matkaan. Kello herätti taas ihan liian aikaseen, sillä koko päivä menee ajaes kohti pohjois-namibiaa. Pysähyttiin matkalla krokotiilifarmilla ja sain pidellä vauvakrokoa käsissä! Hui :) Mitä pohjosempaa tultii, sitä vihreemmäks luonto muuttu ja asutus harveni, ränsisty ja muuttu lopuks kokonaan puu/muta/heinä/peltihökkeleiks. Illalla oltiin perillä Divundussa, lähellä Angolan rajaa, jossa oli tarkotus yöpyä. Kyllä väsytti ja teltassa oli taas yllättävän mukava nukkua :) mitä nyt aamulla heräs ihmettelemään, et onks teltan vieressä lampaita tai jotain muita eläimiä määkimässä. "Bjäääääh"?!#@*? Ja kyseessähän oli sitte joku ihana lintu. Kyl teki miel ampua tai syöttää krokotiileille ne kaikki, niin rasittava ääni niistä lähti :D Ihanku joku valittaisi kokoajan. Njääääähbjääääääh...No se siitä. Päivällä suunnattiin viereiseen luonnonpuistoon kurkkimaan näkyiskö elukoita! Seeproja, paviaaneja, apinoita, antilooppeja, kirahveja, gnuita, kotkia.. mut ei jellonaa, puhvelia, eikä ronsua :( Samana päivänä suunnattiin vielä jokiristeilylle (leirintä-alue oli joen rannalla) kattomaan hippoja! On ne nii leppoisa elukoita :) Tuli varmaan reilu parikymmentä virtahepoa nähtyä vedessä uiskentelemassa :) Joku iso käärme nähtii kans uiskentelemas! Krokojakin joessa on, siks oli kylttejä rannalla "Danger Crokodiles Swimming". Meillä oli onneks kiva uima-allas nii ei haitannu! ;) Nukuttiin teltoissa n.15m joesta ja Väinö koitti vakuutella, ettei sieltä mitään ylös yöllä tuu meitä popsimaan :D Osa nukku siis enemmän tai vähemmän kun pelotti niin paljon :D Yöllisen vessareissun seurauksena meijän saksalaisvahvistus oli ihan varma, että vessan seinällä kiipeili baby-crokodile :D

Perjantai illalla oli vähä vaikeuksia olla aloillaan, koska bussi kohti Victorian putouksia lähti läheiseltä huoltsikalta klo 1:45. Oikeestihan se tuli n. 2:20, ei edes siis pahasti myöhässä! Kaikki oli pelotellu, et meillä on tuuria jos se tulee ennen viittä! African-time <3 Bussi oli tosi mukava ja melko nopeesti sujahti 9tuntia! Putoukset sijaitsee siis Sambian puolella ja Väinö ei voi ajaa sinne omalla autolla, koska tiet on nii huonossa kunnossa sielä (ja hohho mitä monttuja oli! Ihan isoja reikiä tiessä). Väinö ja Jana jäi Divunduun pitämään leiriä pystyssä. Tosiaan, rajan yli päästiin suht ongelmitta mitä nyt rahan kanssa oli säätämistä. Meille oltiin sanottu että rajalla pitää maksaa viisumimaksu 500 Etelä-Afrikan randia. No eipä kelvannu aluks millään vaan ois pitäny olla 50 US dollaria! Hassua täs oli se, et mitä ihmettä ne jollain ameriiikan rahoil siel tekee ku Sambiallakin oli sit täysin oma rahayksikkö. No kelpas sit lopus randitkii ja saatiin kahen päivän leima passiin maassaoloaikaa. Jännityksellä jatkettiin matkaa, et saa nähä mitä käy ku ollaa pyrkimäs takasin Namibiaan, kun niitä viisumeja ei oo meillä vieläkää! Passitki saatii vaan väliaikasesti takasin tälle reissulle. Juu meijän passit on ollu jossain varmaan 3 viikkoa ja meillä ei oo viisumeja vieläkään, mitä anottiin jo marraskuun alussa suomessa! Kiva olla Afrikassa ilman omaa passia :D
Joskus puolenpäivän maissa oltiin Livingstonen keskustassa. Heti bussista ulos päästyä oli varmaan 10 mustaa miestä repimäs joka suuntaan. Kävi ihan ahistamaan ja taisin vähä rumastiki sanoa et jättäis rauhaan. Otettiin sit yks ei niin innokas taksi-kuski viemään meijät hostellille. Paikkaa oltiin kehuttu paljo entuudestaan ja sielä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa! Jollyboys oli hotlan nimi :) Meijän isäntäperheen vanhimman pojan oli pitäny tehdä varaus meille sinne. No käytiin kaikki mahdolliset nimet läpi ja ei varausta vaan löytyny :D onneks niillä oli vielä tilaa ja päästiinki 8 hengen huoneeseen 5 muun tytön kanssa. Yks oli Koreasta, pari kai Englannista ja lopuista en tiiä. Sitte tuliki jo kiire syömään, et ehdittäis vielä putouksille valosaan aikaan! Ruoka oli tosi hyvää ja jotenkin länsimaalaisempaa.. Jollyboysin omistajat ovat brittejä ja pelkkiä valkoisia ja kiinalaisia sielä erilaisilla reppureissuilla olikin. Tavattiin yksi suomalainenkin!

Kohti putouksia lähdettiin kolmen maissa, taksikuski oli tosi mukava ja sovittiin, että hän tulee meidät kuudelta hakemaan takaisin. Halusi maksunkin vasta sitten molemmista kyydeistä! Melko kova luotto meihin :D Kuski varotteli paviaaneista, et pidelkää tavaroista kiinni ja älkää pitäkö ruokaa tai juomaa käsissä, sillä ne on tosi röyhkeitä ja viä kyl kaiken minkä irti saa! Lompsittiin sit innoissaan kohti putouksia! Kierrettiin ensin yläpuolelle kattomaan kuin vesi syöksy reunan yli alas. Vautsivau! Sit lompsittiin putousten puolelle, mistä tuli mitä litimärempiä ihmisiä vastaan mitä lähemmäs päästiin :D Matkalla tuli sadetakkikoju vastaan ja pakko oli yks napata mun kallisarvosen kameran suojaks! ;D Oli muuten erittäin fiksu veto! Sadekauden takia vettä on putouksilla tähän vuodenaikaan erittäin paljon ja ihankun olis suihkussa käyny! Kastuin sadetakista huolimatta, mut en onneks niin pahasti kun Tia ja Seena jotka oli ilman sadetakkeja :D Vesi pöllysi enemmän tai vähemmän tuulen mukana putouksilta aina välillä. En kamera uskaltanut kovinkaan monessa paikkaa esiin kaivaa, kun vettä tosiaan tuli kun ämpäristä kaatamalla. Varsinkin yhdellä sillalla meno oli kun uimassa olis :D

Mut pakko sanoa, et oli niiiin upeet putoukset! Ei sitä vielä käsitäkkään, että kuin leveet ja korkeet ne oli. En usko, että ihan heti oon tulossa tänne takasin, nii oli kyl mahtava kokemus päästä ite näkemään noinki upee paikka!  Oli kaiken sen bussissa istumisen ja tullissa säätämisen väärti! Vieläki hymyilyttää! (Bussi makso muuten n.50e eestaas. Paljohan maksais suomessa 2x9tunnin matka :D) Putousten jälkeen oli pakko ottaa kengät ja sukat pois ku me oli litimärät eikä yhtää kiva kävellä silleen! :/ Käveltiin Victoria Falls Bridgeä kohti paljain jaloin ja matkalla moni kaupustelija yritti vaihtaa mun märkiä, vanhoja ja likasia sukkia milloin mihinkin puuvirtahepoon tai koruun. En vaihtanu! :D
Sillan päässä meitä vastaan tuli perhe mukanaan varmaan noin viisi vuotias tyttö. Tyttö käveli mehupullo käsissään. Ihan älyttömän kokonen paviaani huomas tytön mehun ja lähti tätä kohti vauhdilla! Kyl oli perheen isän ilme paras ku ihan paniikissa kaappas tytön äkkiä syliin ja oikein heitti mehun paviaanille :D ei siinä olisin miäki heittäny sille kaiken mitä olisin käsissäni kantanu, et se vaa lähtis pois :D no kamerast ja puhelimesta oisin ehkä tapellu ja purru takasin tai käyny vaihtokauppaa, et antaa mun ottaa muistikortit eka pois :)  Hurjan pelottava ja ruma peppunen otus :) Sielä sillalla pysty hyppäämään benjin! Maailman kolmanneks korkein 111m :) En hypänny! Eikä harmita ;) päätettiin et säästetää rahat johonki hurjempaan ;D Sambia ja Zimbabwe jakoivat sen sillan. Kävin sit astumassa Zimbabwen puolella pari askelta :D Vähä ennen kuutta oltiin jo valmiita lähtemään ja taksi meitä jo odottikin sovitussa paikassa. Hotellilla äkkiä tavarat kuivamaan ja suihkuun, sit alkokii olla jo aika väsy ja suunnattiin melko ajoissa nukkumaan. Minust on tullu kauhee mummo tääl! Yheksält nukkuu ja kuudelt ylös :D Sunnuntai aamuna sen korealaisen herätyskello soi kuudesta eteenpäin varmaan 15min tauotta, kun neiti ite oli jossain muualla. Eipä nukuttanu enää sen jälkeen ja tais koko huone herätä silloin. Suunnattiin aamupalalle ja odottelemaan bussia. Kohti Namibiaa oli siis taas lähettävä. Onneks ehdittiin lauantaina nähdä putoukset ja bussit oli ajoissa jne. Muuten tuossa yhdessä päivässä olisi ollut aika mahdoton tehtävä.
 Bussi takasinpäin oli vaan noin 10min myöhässä! Jotain 11 maissa lähdettiin kohti rajaa. Sambiasta päästiin heti pois ja sitten piti kävellä Namibian "Saapuvat" luukulle. Hetken tyyppi pyöritteli passia ja löi uuden 3kk leiman kysymättä yhtään mitään viisumeista tai muustakaan. Huh kyllä helpotti ja oli jotenkin ihana olla Namibian puolella. (Maahan pääsyn kanssa on ollu monilla ongelmia, kun ei saa sanoa rajalla, että on maassa työharjotelussa, koska nää ei halua tänne ketään ulkomaalaisia töihin ja ei ymmärrä tota harjottelujuttua. Pitää tulla turistina ja toinen selittelyjen paikka on ollu siinä, että miks on papereihin merkinny että haluaa olla 3kk, että mitä ihmettä maassa meinaa tehdä niin kauan. Keksi siinä nyt, että öö tahon nähä sitä ja tätä). Ollaan yllättävän helpolla päästy ihmettelen itekii, koska ei meiltä oo mitää kysytty ja suoraa vaa 3kk leima passii. Muut saanu vaan pari viikkoa jne! :D
Pari kertaa Namibian puolella pysähdyttiin johonkin ihme tarkastuksiin, täälä on jotain tietulleja vähän väliä. Kerran kaikkien piti tulla ulos bussista ja ottaa passit mukaan. Jonossa käveltiin puomille, jossa piti näyttää passi ja kävellä märän pyyhkeen päälle molemmin jaloin ennenkun pääsi puomin toiselle puolelle. En tiiä mikä juttu se oli! Kai mun kengänpohjat oli viel Sambian hiekassa ;) Bussimatka oli muutenkin huvittavan outo, ku sielä rukoiltiin mikkiin ja näytettiin jotain valistusvideoita. Taidettiin jokainen huutaa "halleluja!" ku huomasin meijän leirintä-alueen kyltin tienvieressä. Bussi oli noin tunnin etuajassa meidän määränpäässä! Kyllä oltiin ilosia ja soitettiin Väinölle et tulkaas hakemaan. Hetki odotettiin ja yhtäkkiä lava-auto kurvaa meijän etee ja Väinö kuskina! Kaikki ihmetteli, että missä pikkubussi? Jolloin Väinö vähä syyllisen näköisenä ilmottaa et bussi on leirintä-alueella..ja ovet lukossa..jaaa avain sielä sisällä :D Minuu vaa nauratti! Vara-avaimethan oli tietty Windhoekissa! 9tunnin ajomatkan päässä :D hupsis.
Päästii kunnon afrikkalaiseen tapaa matkustamaa takasin leirintä-alueelle! Auton lavalle vaa kamat ja tytöt! Tukka hulmuten kikatettii ku pikkulikat ku oli nii kivaa :D Leirintä-alueel Väinö olis varmaa taas halun vetää kännit mut sen rahatkii oli autos lukkojen takana :D Moni kävi kokeilemas murtaa lukkoo, mut ei vaa auennu. Ainooks vaihtoehoks jäi jäädä odottelee toisia avaimia, jotka laitettais bussilla seuraavana päivänä tulemaan kohti pohjoista. Eipä meitä haitannu! Saatii nukkua pitkää ja maattii koko maanantaipäivä altaal grillaas nahkaa!:) Ei ollenkaa hassumpaa ja vähä käräytin selkänikii! Jee. Avaimet tuli ma-ti välisenä yönä ja tiistai aamuna pistettiin kamppeet kasaa ja lähettii ajelemaa kohti Etoshan kansallispuistoa :)

Etoshassa ajeltiin pari päivää ettimässä eläimiä. Pitkiä päiviä autossa mut paljon nähtiin! Seeproja, kirahveja, hyeenoja, pumbia (timonii ei löytyn millään!) sarvikuonoja, gnuita, antilooppeja, leijonia ja kolmenkymmenen norsun lauma! Laumas oli monta norsuvaavaa! Ihanii elukoit! :) Leopardi jää ainoona uupumaa mun "Big five" porukast vieläki :( Big fivee kuuluu siis sarvikuono, norsu, puhveli, jellona ja leopardi. On se hyvä leikkimään piilosta! Mul on kuvii kyl viis jalkasesta elefantista..heheh.

Nukuttiin Halalin leirintä-alueella keskellä Etoshan puistoa, oli taas tosi kiva paikka! Toisena iltana Väinö väsäs meille kunnon leiri-eväät! T-luupihvejä ja paistettuja pottuja! Omm!
Leirintä alueelta oli oma polku yhdelle juottopisteelle, missä pääsi istumaan pimeään piiloon ja sielä valot oli kohdistettu veteen päin, jotta näki kun milloin mitäkin eläimiä kävi juomassa! :) Juottopisteelle kannatti suunnata siis vasta pimeän tullen, miksei päivälläkin, mut melko lähellä sitä istuttiin niin eläimet olis kyllä lähteny karkuun kun nähny meijät niin hyvin. Ihan hiljaa piti istua paikallaan ja vaan olla.

Melkosta meteliä kuulu välillä pusikoista ja ei aina tiennyt mikä eläin sielä oli. Pari sarvikuonoa, antilooppeja, hyeena ja yksi tosi iso norsu kävi meitä moikkaamassa! :) Molempina iltoina istuimme sielä kytiksellä:) Matkalla sinne meitä jakso ilahduttaa joka ilta aivan järkyttävän näkönen ja kokonen hämähäkki. Yäääk! Joka ilta se oli samassa paikassa polun vierellä, keskellä isoa verkkoa. En tiedä vieläkään oliks se ees myrkyllinen tai jotain, sellain musta se oli jolla oli keltasia raitoja selässä. Ois varmaan pitäny ottaa purkkiin ja tuoda Teemulle! :D Etosha oli kyl muuten tosi kiva paikka! Niitä eläimiä vois tuijottaa ikuisuuden.. miä niin tykkään :) Ettei meil liian hyvin sieläkää olis menny, nii tottakai rengas puhkes keskellä ei mitään. Onneks oli vararengas mukana! Väinö alko vaihtaa rengasta ja meijät se komenti vahtiin eri puolille autoa, ettei mikään eläin pääse yllättämään :D En joka elukasta tänne kummemmin kuvia lataile, kun kaikki varmaan tietää miltä seepra ja kirahvi näyttää! ;)

Torstai aamuna kello soi viideltä ja oli taas aika jatkaa matkaa! Reilu 7 tuntia istuttiin autossa kohti rannikkoa ja kaupunkia nimeltä Swakopmund. Jep ja ajellessa kuulu taas kerran poks.. taas rengas puhki :D Onneks oli vielä yks vararengas auton alla!! Swakopista oli tarkoitus jo muutenkin ostaa uusi rengas etoshassa hajonneen tilalle. Väinö sano, et ens kerral ku se lähtee suomalaisten kans reissuu se pakkaa koko auton täytee vararenkaita :D tää oli meidän kanssa jo neljäs rengas! Matka jatku hitaasti kohti swakopia ja jännittäen, ettei vaa enää mikää hajoais. Täälä tosiaan ei oo huoltsikoita taikka asutusta ihan joka mutkassa nii siinähän sit oltais oltu! Keskellä ei mitää ilman ehjiä vararenkaita :D

Isäntäperheellä on oma talo swakopissa, johon meijän oli tarkoitus majoittua. Teltta vaihtui siis taloon ja kunnon sänkyihin. Oltiin puhuttu merestä ja hiekkarannasta tyttöjen kanssa. Sitä alko olla jo nimittäin vähän ikävä! Meren näkemistä odotettiin siis kaikki innolla:) Puolitoistakuukautta oltu sisämaassa! Pisin aika varmaan ikinä ilman meren näkemistä! Väinö oli kans kehunnu maastataivaisiin, et swakopista saa hyvää kalaa! Tulee jo makkarat, varsinki englantilainen aamiainen ja lihat ulos korvista! Nää syö tosi paljon lihaa täälä kaikennäkösis muodois.
Oltiin sovittu torstai illaks, et mennään viimeistä kertaa isolla porukalla syömään. Kaks saksalaista, Sandra ja Lisa, oli tullu ominee swakopmundiin ja heidät oli tarkoitus treffata. Sandralla, meijän porukan "vanhuksella" lähti lento lauantaina niin, ettei ehditty enää windhoekiin sanomaan heippoja. Syötiin merenrannalla kivassa ravintolassa samalla kun aurinko laski mereen :) alkupaloiks miä söin ekaa kertaa etanoita!

Ei ne hassumpia ollu mut ei nyt mitenkään waaau myöskään. Pääruoaks kinklip kalaa! Kyl oli ruoka ja seura hyvää! Pihalla ruoan jälkeen vaihdettiin viimiset halit ja taas vannottiin kuinka pitää lähteä Berliinissä käymään ja heidän pitää tulla myös Suomeen! :) Viis viikkoa saksalaiset vaan on täälä harjorteluissa ja kyl meni aika nopeaan! Ihan hujauksessa.Päästiin talolle kymmenen maissa ja kyllä väsytti. Nukahdin heti ja nukuttua tulikin melkein 12 tuntia! Yllättävän hyvin nukuinkin enkä nähnyt painajaisia tulevasta ;)

Heh, jo suomen päässä sain päähäni, et täälä vois repässä ja hypätä laskuvarjolla! Ei yksin sentään, vaan tandemin, eli kokeneen hyppääjän mahaan kiinnitettynä! En kaikille kertonut suunnitelmistani, kun arvatenkin tuli jo "et varmana hyppää!!" parista suusta :D Mut tunnetustihan en paljo muita kuuntele jos jotain tahon tehä ;) Täälä myös pääs pikkasen halvemmalla kun suomessa! Alle 200e hyppy+ koko touhu kuvattuna dvd:lle :)

JA MIÄHÄN HYPPÄSIN!! PERJANTAINA 21.2.2014!
3,2 KILOMETRISTÄ!! Jee!
Jotku onnekkaat pääseen nauramaan ja näkemää sen dvd:n hypystä :D

Kiitorataa! 

Oltiin sovittu, että klo 12 pitää olla toimistolla täyttämässä kaavakkeita jne. Vähän ennen lähtöä Väinölle soitettiin, et ajakaa suoraan sinne hyppypaikalle, sillä tänään on paljon porukkaa hyppäämässä, et varmasti kans päässään. Etittiin sitä hyppypaikkaa jokunen tovi ja löydettiin lopulta sky-diving clubi, jossa vastaanotossa mies sanoi, että suostuttaisko odottamaan kolmeen asti. Mentiin kysymään Väinöltä et mitäs nyt ja sehän soitti heti toimistolle et mitäs tää nyt on, kun eka soitetaan et menkää heti pääsette nopeammin ja varmemmin hyppäämään. Selvis sitte, että oltiin väärässä paikassa! Ja taas ajelemaan ympäri swakopia! Oltiin jo menettämässä toivo, kun Väinö pysäytti moottoripyörän keskellä isoa tietä aavikolla ja kysy tietä. Haha mikä tuuri! Se moottoripyöräkuski oli meidän lentäjä ja sano vaan et seuratkaa häntä! Onneks se sattu tielle, koska ei oltais ikinä löydetty sinne hyppypaikalle. Se sijaitsi keskellä ei mitään..pelkkää aavikkoa ympärillä silmän kantamattomiin joka suuntaan. Perillä oli vanhempi mies vastassa, joka veti meille todella pikakurssin laskeutumisesta ja ilmassa olosta :D Tajuttiin, että me kiilataan monen hyppääjän edelle, koska jo hetken päästä meille vedettiin haalareita ja valjaita päälle. Paikalla oli varmaan 15 henkeä ennen meitä myös odottamassa hyppyvuoroa. Meidän "hyppymiehet" laskeutuivat taivaalta edellisten hyppääjien kanssa ja kävivät vain hakemassa uudet ja pakatut laskuvarjot ja varmistivat vielä meidän valjaat ja sitten se olikin menoa! Liukuhihnatyyliin ne kuulemma koko päivän vetää läpi. Hassua! Mun hyppääjäkamu oli ihan sekopää ja kiusas vaa minuu :D Yritin kysellä kuinka monta hyppyä hän on hypänny ennen ja vastaus oli sormilla näytettynä kolme ja virne naamalla. Kova luotto jo maassa saavutettu! :D matkalla ylös se myös sano, että kaikki välineet mitä mulla on päällä on valmistettu Hongkongissa :D Ihme kyllä, minuu ei pelottanu ku maassa ennen koneesee menoa! Totesin siinä ääneen et kone on tosi pieni!  "joo noi koko jutut on aina iso juttu teille naisille" sano mun hyppääjä :D istuttii melkein päällekkäin ja jalat sumpussa kaikki kuusi sielä koneessa. Päästiin siis hyppäämään kaikki kolme suomityttöä kerralla. Lentokone ei meinannu startata aluks ja naurettiin, et onneks tullaan varjoilla alas! Kone starttas vihdoin ja kiiti pitkin olematonta kiitorataa (ei siis ollu). Pelko oli hävinny ja ei ees jännittäny tässä vaiheessa! Mietin et minus on jotaa vikaa. Matka ylös 10 000 jalkaan (3,2km) kesti ikuisuuden! Tuntu ainakin siltä.
Sit kävi jo puntti tutisemaa, kun lentäjä näytti merkin, että ollaan oikeassa korkeudessa ja Tia siirty ensimmäisenä hyppääjänsä kanssa reunalle ja näin ku ne hävis reunalta! Kääk! Seuraavaks oli mun vuoro mennä reunalle, jalat koneen alle, pää taakse ja kädet rinnalle. Sit mentiin!! Vapaapudotus oli upea ja ihanku olis lentäny! Ku hyppääjä on saanu "tasapainon", antaa hän merkin, että iteki saa levittää kädet ja "lentää". Naurettiin videolta katottuna jälkeenpäin, et vaikka Dries kuinka yrittää viittoa mulle, että molemmat kädet levälleen ja lopuks ihan ite jopa yrittää irrottaa mun toista kättä hartiavaljaasta, nii en vaa laske irti :D toisella kädellä kyl peukutan ja vilkuttelen vaikka kuinka :D en osaa sanoa kauan pudotusta kesti ennenkun varjo avattiin. Sitten vasta ymmärsin kai katsella maisemia kaiken sen kiroilun ja huutamisen jälkeen :D Näky meri, dyynit, Swakopmund ja aavikkoa joka suuntaan. Upeeta! Olin niiiii naama näkkärillä. Alastulessa tehtiin välillä hurjaa korkkiruuvia ja heiluria puoleta toiselle. Silloin vähän oksetti :D Laskeuduttiin viimisenä, vaikka hypättiin toisena. Tärisin koko akka kun vihdoin maahan päästiin! Hyppäsin Driesin kaulaan ja hyvä etten pussannu :D nii hieno fiilis oli! Kokemuksena aivan tajuttoman upee ja olin valmis hyppäämään uudestaan vaikka samantein. Huhu :) Onneks ne hyppääjät oli kunnon huumorityyppejä ja ilmapiiri oli tosi rento, sekii varmaa omalta osalta lievitti sitä jännitystä ja pelkoa! Oltii oluet ja siiderit ansaittu ja kyllä oli hyvää! Meijän jälkee tais hypätä yks tai kaks koneellista, kun lopuille käytiin ilmoittamassa, että tänään ei enää hypätä, koska konetta ei enää ole. Eli hitto mikä tuuri meillä kävi! Sikoja me, kun Väinön suhteitten avulla tungettiin heti hyppäämään jonon ohi8)
Hyppypaikalla oli kaks suomalaispoikaa suorittamassa hyppykurssia. Toinen oli vartavasten ostanut prepaid netin puhelimeen, että pysyi kuuntelemaan suomen peliä nettilähetyksenä! Oli vähän hassu fiilis, kun keskellä suurta hiekkalaatikkoa mihin on pystytetty pari konttia ja kojua, niin me vaan kuunnellaan lätkäpeliä :D paikalliset nauro kuulemma älynopeelle suomalaisselostukselle ja meijän reaktioille aina kun tapahtu jotain. Huonostihan pelis kävi, mut fiilis oli siltikin vielä katossa. Pakko sanoo, et oon kyl vähä ylpee itestäni ku hyppäsin :) ikinä tehny mitää noin hurjaa ja tykänny siitä! Pakko varmaan joskus uudestaan ;) Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin! Se ei oo niin paha miltä kuulostaa ja ehkä näyttää :D

Ostin sky-diving paidan muistoks! :) 

Perjantai iltana käytii vielä juoksentelemassa rannalla ja kattomassa kun aurinko laski Atlanttiin :) Väinö ehotti illan aikana et lähettäis kasinolle! Mehän innostuttiin, koska kukaa meistä ei ollu ennen ollu kasinolla. En odottanu mitää kummempaa, mut kasino oli oikeestaa aika iso! Pelikoneet tyhmii (ehkä siks ku en voittanu mitää) ja pelipöytien lähelle en ees menny ku en osannu mitää niist pelaa :D aika nopeesti haluttiin jo kämpille. Ruokaa oli vaan saatava, ja voi piiiip mikä operaatio. Kaikki ruokapaikat menny perjantai iltana kiinni klo 22! Kfc:n ovella oltiin 23:01 ja minuutti sitte menny kii. Ei päästäny sisää enää ja sit kiukutti! Varmaan tunti pörrättiin maan toisiks suurimmassa kaupungissa, et voiks tää olla mahollista et ihmisil ei oo esim baarin jälkee paikkaa mistä mennä hakee mättöö! Pöh tyhmä kaupunki:) Uni tuli nopeesti ja kello soi lauantai aamuna 7:30.
Oltii edellisenä päivänä käyty varaamassa mönkkäriajelu ja sand-boardinglaudat aamupäiväks! Kaks tuntia ajettiin dyyneillä ylös alas ja kyl oli hubaa! Hiekkakakkuja joka suunnassa!

mönkkäriajelulla! 

Pysähyttii keskellä yhtä dyyniä laskemaan mäkeä :D Jollain vanerin tapasilla levyillä mentiin mahallaan alas dyyniä :D jaloilla piti ohjata. Arvatenkin hiekkaa oli joka paikassa sen jälkeen. Mut oli sekin nii kivaa :) Takas toimistolla oli taas kaljan paikka ja sain sit papukaijan päähäniki siinä ootellessa :D Aika rienti taas hurjaa vauhtia ja käytiinki kämpillä vaan pikasuihkussa huuhtomassa suurimmat hiekat pois ja pistettiin tavarat kasaan ja taas oli lähettävä istumaan autoon. Käytiin koukkaamassa vielä Walvisbayssa syömässä merenrannalla ja kattomassa sielä rannalla pelikaaneja ja flamingoja :)

Pikavisiittinä käytiin kans Namibian suurimman dyynin juurella, eipä se niin iso ollu, mut ei kyl lähetty kiipeemäänkää sille :D sit oliki jo lähettävä kohti Windhoekia! Koko matkan päivystin puhelin kourassa, et milloin tulee viestiä, et suomi on viemässä pronssia kotiin jääkiekossa! Jee korkattiin breezerit voiton kunniaks :) Yhdeksän maissa oltiin kämpillä ja kyllä väsytti. Mut kaikenkaikkeaan upeat yhdeksän päivää! Ei voi muuta sanoa :) miiii sou häpii!

Olipa kunnon kilometripostaus. Täälä siis kaikki paremmin ku hyvin! Kuvat on vielä kamerassa joten ei mitään kummosia noi puhelimella napatut :)

Ps. Tänää on tasan puolväli!! 6,5viikkoa oltu reissussa! Ikävä on suuri <3

T. Mari

3000km viikonlopun aikana

Ai-Ais leirin aamu aurinkoa

Hellurei taas!

Reissusta kotiuduttu! Tai no tultiin ja eilen illalla kämpille. Meijän piti siis olla vielä tänään maanantaina reissun päällä, mut kappas Väinö (Wayne) oli unohtanu, et auto pitää viedä maanantai aamuna huoltoon. Kämpillä ollaa ja vieläkin taitaa väsyttää! Tytöt puhu, et olis 3000km ajettu viikonlopun aikana! Kyl peppu kiittää, mut jopa omaks ylläykseks sain nukuttua autossa yllättävän hyvin :)

Perjantain aamuna kello soi siis 3:30 ja lähtö olikii jo neljältä! Koko päivä huristeltiin kohti Fish River Kanionia, joka on etelä Namibiassa. Maisemat oli matkallakin tosi upeet! Tiet on täälä hyvässä kunnossa, saa ajaa paikkapaikoin jopa 120km/h. Ite ajaminen on varmasti hiton tylsää, koska tiet ovat monta kymmentä kilometriä pelkkää suoraa, jolloin vähän taas ehkä kääntyy. Suoraa tietä jatkui usein horisonttiin asti, jolloin välillä näytti siltä, kuin tulisi maailman reuna vastaan :D Mun matkapahoinvoinnin takia ei haitannu yhtää, että ei kurvitellu tie! Varmaan siks pystyin nukkuakin autossa :)

Väinön olan yli! Silmän kantamattomiin asfalttia! 

Oltiin perillä leirintä-alueella iltapäivästä. Upee paikka! Vuorten välissä paikka nimeltä Ai-Ais. Kasattiin oma teltta ja nauretttiin saksalaisille, joil oli vähä ongelmia siinä. Ei ollu tyttöset kauheesti telttaillu! :)
Majoituspaikka on tunnettu kuumista lähteistään! En uskaltautunu uimaan, kun oli niin kuuma ilma, ja lähteetkin olivat vain kuumia! Lähinnä olis kaivannu jääkylmää lähdettä!

65 asteinen kuuma lähde! 

Oltii sovittu, että mennään kattomaan auringonlasku ja nousu kanionille, kun se on sielä kuulemma tosi upea! Kaikilla oli kamala nälkä ja ruokaa oli pakko saada. Väinö alko väsäämää meille pastaa ja jauhelihakastiketta! Kun ruoka oli valmista, nii herra ite hävis johonkin eikä jääny meijän kanssa syömää. Siinä sit syötiin ja aikakin kulu melko nopiaa, eikä Väinöö näkyny missää. Todettii sit, et auringon lasku tais mennä jo ja lähettiin ettimään Väinöö. Kaikki oli vähän pettyneitä, mut oli pakko nauraa kun löydettiin herra baaritiskin luota juomasta rommikolaa! Sovittiin, että aamulla kyllä mennään kattomaan sitä auringonnousua! Väinö oli vaan et selvä selvä tottakai.  Lähettiin sit porukalla tutkimaan leirintäaluetta ja jätettiin pikku hiprakassa oleva Väinö baaritiskille. Melko aikasin kömmittiin telttoihin nukkumaan, kun kello soi taas neljältä, et ehditään sinne kanionille ajaa ennen aurinkonnousua :) Oli kiva makoilla teltassa ja nukahtaa tähtitaivasta katellessa, kun ei siis ollenkaan laitettu päällimmäistä kangasta kuumuuden takia. Joskus yhdentoista aikaan telttojen ulkopuolelta kuului ääntä, ja ei... kyseessä ei ollut paviaani varkaissa, mitä leirintä-alueella oli paljon, vaan ravintolan tarjoilija tuli pyytämään meitä hakemaan Väinö pois, sillä se oli sammunu tiskin alle! Voi morjens! Ite käänsin kylkeä. Kello soi neljältä ja kaikki pomppas reippaana ylös. Mentiin autolle, jossa Väinö nukku. Jumpe se oli ihan kännissä vieläkin, eikä haluttu sitä kyllä ajamaan laittaa! Nii kömmittiin sit takaisin nukkumaan. Missattiin sitte toistamiseen se aurinko sielä kanioneilla. Aamulla meno näytti vähä paremmalta ja lähettiin ajelemaan kohti kanionia.
Kyl oli upeet maisemat huhhu! Ei oo paljo muuta sanottavaa koko paikasta. Kuvistakaan ei käsitä, kuinka iso paikka se oikeesti oli!

Fish River Canyon

Viivyttiin reilu tunti, jonka jälkeen lähettiin Sossusvlein dyynejä! Koko loppu päivä kuluiki autossa. Phyi. Illalla oltiin jo pimeän aikaan Hammersteinin leirintä-alueella, ja Väinö oli sitä mieltä, et se ei meitä telttoja laita kasaamaan vaan me yövytään ens yö bungaloweissa! Meijät jo kerran käännytettiin vastaanotolla,  että huoneita ei ole, mut Väinö hommas meille silti ne! Ooteltiin pihalla pimeessä auton luona. Olin selkä vastaanottoa päin ja kuulin askeleita, et jee Väinö tulee. No ei ollu Väinö, vaan antilooppi nimeltä Daisy! Pomppasin varmaan metrin ilmaan ja vähän taisin huutaakkin ja juosta autoon karkuun :D Daisy asuu leirintä-alueella ja taisi sielä muitakin eläimiä vapaana kulkea. Hurjaa :D Päästiin sänkyihi nukkumaan neljäks tunniks, koska kello soi taas neljältä,  et nyt ei missata sitä auringonnousua! Kukaan ei ollu kännissä eikä krapulassa aamulla, joten pistettiin kamat kasaan ja suunnattiin autolle. No kolmas kerta todensanoo auringonnousun kanssa :D autosta oli toinen eturengas puhki! Onneks oli vararengas ja äkkiä se vaihdettiin Väinön ja Tian kans ku hienohelmat katto vierestä :) Ja tosiaan! Ehdittiin Sossulsveihin näkemään auringonnousu!
Heti sen jälkeen köröteltiin dyynien seassa kohti yhtä tiettyä dyyniä, jolle usein ihmiset kiipeävät. Dyyni numero 45 :) Paras oli kiivetä paljain jaloin! Oli nii hienoa hiekkaa, et sitä löytyy varmaan vieläki shortsien taskuista! Hiki valu ku ylös oli päästy. Mut oli sen arvosta! Wautsi wau mitkä näkymät!

Näyttää pieneltä toi hiekkakakku :) 

Ton dyynin jälkeen mentiin vielä kurkkaamaan deadvlei eli "kuollut dyyni". Kivalla safariautolla ajeltiin pikkumatka ja loput käveltiin. Keskellä dyynejä oli autiota "lättänää" maata mihin ei hiekka ollenkaa siirtynyt. Sossusvleihin dyynien jälkeen ajettiin takasin leirintä-alueelle hakemaan tavarat ja startattiin kohti Windhoekia. Taidettiin olla eilen ilta yhdeksän jälkeen kämpillä. Kyllä oli mahtava reissu! Mun omat kuvat on vielä kamerassa ja laiskuuttani en oo jaksanu asian etee vielä mitää tehä, joten tää postaus nyt näin vähäsil fotoil :) 

Tänää ollaa nukuttu pitkään ja käyty shoppailemassa! Löysin itelleni laukun :P Kotimatkalla poliisi pysäytti meijän taksin :D sai kuski sakkoja kun ei ollu rekisteriotetta tjs! Poliisi vaan hymyili meille ja naureskeli.

Halpa reissu kuskille

Saatiin just tietää et lähetäänki seuraavalle reissulle jo torstai aamuna! Koska Viktorian putouksille lähtevä bussi lähtee lauantaina ja ei ehditä siihen muuten. Töitä ehitään siis täl viikolla tekemään huimat kaks päivää.. seuraava reissu on hieman yli viikon! Saa nähä kuinka puutunu perse silloin on! :D 

Hui kauhee! Ens viikolla ollaan puolessa välissä koko reissua! Jännää :) Lupaan keskittyä siihen mitä tulin tänne tekemäänki, eli harjotteluun, kunhan vaan takasin seuraavalta reissulta päässään..nii ja ku saksalaisten läksiäiset on vietetty ;D 

Tällästä tällä kertaa :) Hurja väsy nii ei jaksa paljoa kirjotella. Suihku kutsuu ja huomenna aamulla tas reippaana sairaalalle ja ilmeisesti leikkuriin pällistelemää:)

Terkkui ja halei!
T. Martsu

Demoneita ja spätslee!

Ollaa täs pari päivää kuultu ihme möykkää naapurista. Hurjaa naisen huutoa ja jotain jeesusta se hokee sielä. "Jesus is our saviour" ja viimeyöna aina vähän väliä huuettiin "peace". Maanantai illalla selvis, että niillä on joku rituaali sielä menossa, heidän vauvaa riivaa nimittäin demoni, näin on päätelty, koska vauva itkee kokoaika.. on ollu pappia myöten porukkaa manaamassa sitä pois :D Jooh, se on nyt sielä kolmatta kertaa se demoni. Oliskohaa pikkusella vaan koliikki tai hampaita tulossa tjs?

Teholle tieni käy..

Hommissa on sujunu jees, alko jo maistua puulle toi teholla olo. En oikee tiiä, et mitä pitäis tapahtuu et olisin tyytyväinen, mut äh ei vaan jaksais enää. Potilas tapaukset on tosi monipuolisia ja mielenkiintosia, mut ei täälä vaan jotenkaa saa niistä mitään irti. Tai niinku hoidosta jne, vaikea selittää. Enää tää viikko ja ens viikolla suunnataa kai päävamma osastolle ja/tai leikkuriin kurkkimaan jos pääsee :) Tai ylipäätää johonki muualle vaan!
En ja tiedä kuinka loputtomiin tota noitten hoitamista ja ihmisten ala-arvosta kohtelua jaksaa kattoa. Nii suututtaa. En ikinä, en siis ikinä haluis tai suostuis hoidettavaks tonne sairaalaan tai toivois että sinne kukaan muukaa joutuis. Oli taas eilen ihan huippu päivä, kun mun ohjaaja hävis koko aamupäiväks.. se häviää joka aamu johonki ja takas tulee milloin huvittaa, nii ja ylipäätää jos vuoro alkaa seittemältä nii hää saapuu paikalle 7:15-7:45. Siinä sitte oli vastuu en tiedä ja kenellä kahesta potilaasta.. Jännää, mut ei siitä kukaan mitää hänelle sano. Ei olis kauaa tommonen töis suomessaa :D Mut nakitettiin taas auttamaan palovammapotilaan hoidossa eilen. Kyl oli kuuma ja voi sitä touhua. Tänää mulla oli kokonaan oma potilas.. ihan helppoa oli siihen asti kun lääkräri kävi sanomassa kesken aamuhommien, että potilas pitää äkkiä siirtää, koska paikka tarvitaan sairaammalle potilaalle. Siinä sit vähän et täh minä yksinkö hoidan potilaan sinne, mut onneks yks hoitaja tuli apuun :D Lääkkeet piti antaa potilaalle ennen siirtoa. Kolmetoista pilleriä murskattiin samaan kippoon ja sekotettiin veteen.. sit potilaalle :D

  Namia..


Päästiin tänään myös elvyttämään ekaa kertaa täälä. Mies potilas siirrettiin toiselta osastolta teholle, koska oli niin huonossa kunnossa. Potilas oli ehtinyt olla teholla varmaan viisi minuuttia, ehdittiin mekin jopa painella hetki, kun lääkäri totes et eipä taida olla intubaatioputki sielä missä pitää, et lopetetaa. Selvä. Suurin ongelma hoitajille oli tämän jälkeen se, että kuka hoitaa ruumiin pois osastolta ja siihen liittyvät paperihommat. Teho, vaiko osasto, jolta potilas tuotiin. Potilas siirrettiin sitten takaisin osaston sängylle, että viekääpä takaisin. Jo tuotiin seuraavaa potilasta leikkurista teholle. Tässä vaiheessa päätettiin, et meille taitaa riittää.. lähdetään kotiin! Teholle ei enää tarvikkaan mennä, koska huomenna ollan laiskoja ja mennään taas home of good hopeen :)

Viikonloppuna tehäänki "pikkureissu" nii jakso sen voimin raahautua hommiinkin :) Meijän piti siis mennä jollekki farmille viikonlopuks, mut sinne ei pääse tän sateen takia autolla. Vähä ollaa sumplittu täälä akkaporukalla ja Waynen kanssa et mitäs me sit keksittäis. Oli kolmannen maailmansodan ainekset käsil ku kukaa ei ollu samaa mieltä mistää :D Mut tosiaan päästii yhteisymmärryksee ja perjantai aamuna auto starttaa kohti Fish River Canyonia ja sen jälkee huristellaan rannikon suuntaa ja Sossusvleihin kattoo ja kiipeemää dyyneille, laskee mäkee/"laskettelee" ja mönkkäriajelulle lähetää kans sinne hiekan sekaa! :) Maanantaist tulee viel vapaapäivä, koska ei millää ehitä takasin ennen sitä. Muutama kilometrin pitunen kuitenki tuo reissu. Mut hurjan jännää! Kanioni on maailan toisiks suurin ja dyynitkii on täälä maailman yhtiä suurimpia! Tuskin tuun ikinä näkemää niitä ellen nyt sit :) jeee.
Kauheen paljo ehtiikin tosta reissusta parannella, kun sitte taas perjantaina lähetään sille suunnitellulle pidemmälle reissulle, jonka piti kans sisältää kanioni ja dyynit, mut nyt päässäänki sitte vähemmällä, ku ne on jo nähty :) Kiva lähteä nyt tänä viikonloppuna isolla porukalla,  kyl meil on ollu hauskaa, vaik ei ajatustenkulku ihan samalla tasolla välillä ookkaan. Kavereithan tässä on saanu jotka muistaa aina :) Pitää kuulemma saksaan lähteä ja tulihan nuo tytötkii kutsuttua samalla suomeen :) Saas nähä!

Pakko taas nauraa, en oo tainnu aikasemmin kertoa kuin täälä noi taksit toimii. Täälä on siis kaks eri taksia. Ei niin suositeltava "käsi pystyyn taksi" ja sitten se parempi "tilaustaksi". Ensimmäinen toimii sillä periaatteella, et mennään tienviereen varttumaan ja kyllä kohta ajaa taksi ohi, joka kysyy mihin matka. Niii, taksissa saattaa tällä hetkellä myös istua asiakas tai asiakkaita.. ei se mitää kyytii vaa. Eli taksit pysähtelee ja ottaa kyytiin väkeä kesken kaiken vaikka olisi jo asiakas, jos tilaa on nii nou probleeem! Ei kovin kiva mun mielestä ainakaan.. varsinki näitä takseja on täälä paljon ja kilpailu varmaan sen verran kovaa, että tähän on menty. Tälle taksille ei myöskään saa kertoa osoitetta missä asuu, vaan on jäätävä johonkin kadun varteen ja käveltävä loppumatka. Nää kuskit myös on mitä kamalimpia hurjastelijoita, autot välillä mitä kamalimpia rotiskoja ja turvavöistä ei oo tietoakaan. Halpaahan sillä on kulkea! 9dollaria. Kurssi on nyt sitä luokkaa, et 1euro on 14 dollaria.. :D Sitte on nää soittotaksit jotka saa soittaa ihan osotteeseen ja ei ota toisia asiakkaita kyytiin, jos itse jo on kyydissä. Turvallisempaa ja vain näillä saamme kulkea pimeällä. Eilen oli mielenkiintonen taksimatka kotiin sairaalalta, aluks ohitettiin hurja kasa poliiseja, jotka kaikki käveli rivissä tien vieressä ja etti jotain.. kuski kerto, et siinä oli just tapettu joku ja ne ettii luoteja.. kiva. Kuski halus myös ehdottomasti jomman kumman meistä tyttöystäväkseen, "this is africa I can have and take what I want"..Joo ei, kiitos kyydistä morooo. Jotain pillereitä se kans näytteli millä se huumaa ittesä tai meijät meni vähä ohi ku tuli kiire ulos.. phyi.

Täälä leivotaan! Miä leikkaan kumihanskoil suklaatii :D Tänää siis pidetään pienet illanistujaiset! Saksalaiset tekee spetslee/spätslee mitä olikaa ja me vaa leivotaan :) Kohta syyää ja juuaa! :) kaks uutta suomalaistyttöä lappeenrannnasta tuli sopivasti pahimman sähläyksen keskelle :D Varmasti ihana tulla vuorokauden matkustamisen jälkee meijän paardyihi! 8) Maailma on todellakin pieni. Tia ja toinen suomalistyttö ovat molemmat haminasta kotoisin ja tietävät toisensa?!? :D mitääääh.

Suklaatia muffinsseihin! 

Pöytä on katettu! :) 

Melkein tyhjä! :o 

Seuraavan kerran kirjottelen blogia varmaanki maanantaina tai tiistaina! Reissun päällä ei varmaankaan nettiä ole :) Täälä päässä nyt relax! Aurinkokii paistanu tänää kunnolla moneen päivään! (Yritin epätoivosesti taas ruskettua). Life is good!

Halipusut ja terkkuja! <3
 t. Mari

Bäk tu bisnis ja tackar och bockar

Sunnuntai sujui loikoillessa. Ylläri. Oli tylsää. Illalla käytii kyl syömässä tosi kivassa paikassa "The Roof of Africa" oli ravintolan nimi. Paikka oli kivannäkönen :) Likat hehkutti kauheesti, et sinne pitää päästä, kun sielä on buffet! Eipä ollu kummonen.. Kaikkia eri lihoja oli kauheesti tai no lähinnä luuta ja lihaa. Kakut oli toooosi hyviä! Nammm :P

Ai että sunnuntai iltana vatutti maanantainen työpäivä :/ Nukuttua oon saanu kyl hyvin ku on ollu nii viilee! Parin päivän on pitäny olla ihan pitkät housut ja pitkähihaset päällä päivälläkii. Tainnu päivällä olla vaan +16. Hyrr ;) Pakko vielä kirota noita pirun hyttysiä! Miks ne syö vaa minuu eikä muita. Yhyyh ku kutisee ja hurjia jälkiä jää :( ja ne on täälä ku kärpäsiä!  Mahoton saada tapettua ku nii nopeita. 

Nii se maanantai vaa tuli taas ja kello soi kuudelta. Phyi. Suunnattii vielä teholle, jossa ollaa vielä ainaki tää viikko. Kerranki työpäivä meni nopeesti! En tainnu istua kertaakaa tai olla hetkeekää paikallaa niii, ettei ois ollu tekemistä :) Kuun vaihtuminen näkyi tehollakin! Erästä miestä oltiin puukotettu oikeaan keuhkoon tappelun päätteeksi, toista oli poliisi ampunut niin että luoti oli mennyt kaulasta läpi, tämä oli yrittänyt ryöstää ilmeisesti jotain, siks poliisi oli sitten ampunut.. Oma potilaani oli "vain" ketoasidoosin takia teholla. Meille opiskelijoille oltiin annettu varmaankin tehon helpoimmat potilaat minkä kanssa pärjättäis yksinäänki, sillä hoitajilla oli tosiaan kädet täynnä haastavimpien potilaiden kanssa.  Päästiin auttamaan palovammapotilaan haavanhoidossa! Ohoh olipa siinä puunaamista, rasvaamista ja paketoimista. Aseptiikasta vois kirjottaa oman osion, mut annampa olla. Sanon vaan et voi apua!! Mies oli vain löydetty jostakin palaneena? Kukaan ei teidä mitä on käynyt, eikä potilasta aluksi oltu edes tunnistettu. Papereissa luki vain "unknown male 30-40 years old". Miehen vaimo on nyt tunnistanut hänet. Mies oli kuulemma lähtenyt kaljanhakureissulle eikä koskaan palannut, jolloin vaimo alkoi etsiä ja lopulta kysyi sairaalasta jolloin tärppäsi. Miehen kasvot olivat erittäin turvoksissa ja palaneet, myös molemmat käsivarret ja selkä olivat kokonaan palaneet, vatsa melkein kokonaan. Jaloissa oli myös jotakin pientä. En tiedä millä periaatteella palamisprosentti oli laskettu, sillä papereihin oli merkitty 63%...

Tänään oli kyllä taas oma ymmärrys koetuksella, täälä kohdellaan potilaita kun paskaa. Osa hoitajista on tosi töykeitä, hoidoissa erittäin kovakouraisia ja ei täälä ei potilaan kohtaamisesta muutenkaan paljoa tiedetä kun naama irvistellen hoidetaan ja yökkäillään jos esim haisee paska! Ja juu, niin että potilas näkee ja huomaa. Ja taas hinkataan samalla rätillä persettä ja sitten naamaa. Palovammapotilasta hoidettaessa oli taas monttu auki, kun hän ihan selkeästi väänsi omilla voimillaan vastaan ja ylipäätään liikkui itse paljon haavahoidoissa. Potilas oli nukutettu, mut hups tippa loppu kesken kaiken eikä kellään ollut sitä kiire vaihtaa, tai no sitten kun lääkettä lähettiin hakemaan, niin kappas koko teholla ei ole vaan se on loppu. Sitten soitellaan apteekkiin ja jatketaan vaan hommia. Haavahoidot tehtiin loppuun ilman uutta lääkettä. Samassa pussissa kun nukuttamislääke, on myös kipulääke, joten hups keikkaa ei ollu potilaalla kipulääkityskään kohdillaan, ja en voi edes kuvitella kuinka kipeää haavahoidot tekeekään! Rääkkäämistä :( Välillä teki mieli lähteä vaan pois.. pitää vaan aatella, että ei olla suomessa..näin ei tehdä meillä..ei olla suomessa.. Potilaat ei täälä kyl oo ja mistää milläskää, ettei ne mitää sano siitä kuin hoitajat heitä kohtelee. Kipua ei saa näyttää eikä valittaa, siihen on jo pienestä opittu.
Tääläki on hoitajilla liinavaatevarastossa nakkipiilo! Patjat ja kaikki jos käy väsyttää :)

Tässä vähän kuvaa aamuisesta jonosta vastaanotolle. Saattais suomityttö vähä hermostua jos omalla terkkarilla ois tollanen jono :D todellisuudessa varmaa melkein onkin, kaikki vaa jonottaa puhelimilla :D Lähdettiin tänään 12 ja silloin ei mitään jonoa ei enää ollu! :)

Koko jono ei ees näy

Meijän vahtikoira Nikita portilla vahtii että ollaan turvassa! 

Onks jollain muuten jotain käryy onks täs jotain fengsuita,  kun joka huoneen nurkassa on kivi?:D 

Tänää mietiskelin, et saan olla aika paljosta kiitollinen. Kyl tää meno tääl on aika erilaista ja on jo suomeaki ikävä. Ja mäkkiä :D Hiton kfc jo phyi. Varsinki mun perhe tietää, et jos jostain saan päähäni mielestäni hyvän idean, nii se on kyl menoa sitte eikä siinä montaa sekuntii mietitä et onks siinä esim järkeä. Milloin miä oon soitellu Hangosta, et hups oon täälä tulisko joku hakemaa jne. Hehe. Tää on kyl ollu yks elämäni parhaimpia pikapäätöksiä mitä oon ikinä tehny! Ikävä on kova, mut kohta ollaa jo puolessa välissä ja tuntuu,  ku mitää en ois tehny täälä..edelleenkää. Iso kiitos kuuluu tietty äiskälle, iskälle, inkulle, siskolle ja Teemu viel mainittakoo eriksee <3 Kyl te ootte mun tuki ja turva! Kivaa, et kaikki tsemppasitte lähtemää, enhää miä muuten ois tässä. Ihan parasta, ku ootte jaksanu minuu skypessäkii kuunnella. Kiitos, auttaa jaksamaa <3 Isot halirutistukset! Pusuja Teemu ja Tilda <3 

Loppukevennys! Sisko tää on sulle! Ekaa kertaa löysin näkkäriii!! 

Sopisko teille muutto?

Loppuviikko onki sujunu taas lepposasti!

Oltiin torstaina home of good hopessa taas lapsien kanssa ja autettiin omalta osalta minkä pystyttiin. Miä osallistuin taas tiskaamisee! Ohoh joo :)

   

Kotiintulo matkalla kaikki oli vähän sitä mieltä,  ettei me jakseta mennä sairaalalle hommiin perjantaina..että jos taas mentäiskiin home of good hopeen. Meijän kuski Wayne oli kans sitä mieltä, et pitäähän meil vapaapäivä olla, koska pitäähän meidän pakatakkii, koska lauantaina muutetaan! Jeps, isäntäperheen äiti tuli meidän luokse keskiviikko iltana kun istuttiin pihalla. Heti näki, et hänellä on jotain asiaa. Heidän majoitus paikat on hetkellisesti ylibuukattuja parin tulevan viikon ajan (saapuu 10 norjalaist sunnuntain, amerikkalaisii on toisella talolla vielä 6 ja sinne ei mahtuisi heidän lisäks kun 6-8.) Äiti ystävällisesti pyysi, että jos koko meidän poppoo siirtyis sinne amerikkalaisten kanssa, sit tänne talolle mahtuis kaikki norjalaiset. Eihän meil mitään sitä vastaan ollu! Siellä on kivempi piha, pelejä (mölkky!!), nopeempi netti, meidän kuskit asuu sielä..et kaikinpuolin jopa kivempi ja fiksumpi paikka asustella:) 

Shoppailees! 

Sitte se perjantai koitti ja aamulla kympin maissa tallusteltiin pihalle odottamaan sovittua kyytiä hakemaan meitä Home of good hopeen. Ylläriii, ei näkyny ketään ja kun soitettiin Waynelle et missäs luuhaat, nii hän sanoo olevansa lentokentällä, eli siis kukaan ei ollu tulossa hakemaan, eikä tietty voinu ees ilmottaa.. Ainooks vaihtoehdoks jäi sit taksin tilaaminen.. Mut heh, minuu ja Tiaa ei napannu lähteä sinne ghettoon taksilla, kun ei oikein tarkkaa ees tiedetä missä se paikka on eikä oo osotetta, nii päätettii sit lähteä kaupungille shoppailemaan! Perjantai, kuun viiminen päivä , palkkapäivä paikallisilla, HUHHU sitä väen määrää! Kerrasta viisastuneena ei toista kertaa tolloin kaupoille :D Yks paita ja kaulakoru tarttu matkaan. Huimat 8e meni yhteensä.

Yks kauppa oli kunnon pommi. Laatikoist kaiveltii tavaraa :D

Oltiin jo alkuviikosta sovittu porukalla, et viikonloppuna lähdetään ulos, kun Janalla on viiminen vapaa viikonloppu täälä.. seuraavat kolme viikonloppua sujuu meillä kaikilla reissun päällä. Pikkasen jännitti, kun kaikki on varotellu ja puhunu siitä kuin täälä ihmiset sekoaa ton palkkapäivän takia ja elää herroiks. Samal myös ryöstöt, puukotukset ja ampumiset yleistyy :/ Mut yllättävän rauhallista oli..tai ainaki niissä paikoissa mis me oltiin. Porukkaa oli tosin tosi paljo liikenteessä. Meijän koko saksalaispoppoo veti ihan överit :D Eka oksens jo talolla enneku ees lähettii ja toinen lähti kesken illan kotii ja kolmas oksens kotimatkal liikkuvan taksin ikkunasta :D Myö suomalaiset vaan kummasteltii niitten menoa ja ei siks ite taaskaa uskaltanu pahemmin ryypiskellä et on ees joku joka kattoo kaikkien perää :) Vietettiin melkein koko ilta Saiman kanssa.. hän on yks niistä paikallisista tytöistä jotka tavattiin viikko sitte sielä Hiltonin katolla. Saima saatto meijät kotiin taksilla! :)

Tosiaan siitä pakkaamisesta ei tullu eilen mitään! Ja äsken olin viel vähä epätoivonen et miten kaikki mahtuu ikinä mukaa...

Eikä tossa vielä kaikki :D

Epätoivo. 

Nyt on muutettu! Kyl oli rankkaa ja taitaa mul sittenki vähä kankkunenkii olla :D Kämppä on siisti ja samanlainen ku edellinen. Yhteinen keittiö toisen huoneen kanssa, johon tuli kaks saksalaista, ja sitte on oma kylppäri ja vessa. Netti ei vaa meinaa toimia ollenkaan sielä..:/ täs altaal toimii kyl taas erittäin hyvin.. pitää vissii istua sit vaan ulkona :D brunaaa!! 

Eilen tuli täytee kolme viikkoa täälä! Ens viikolla ollaa oltu jo kuukaus! Eli melkee 1/3 menny hurjaa vauhtii. Tuntuu että mitään ei olla vielä tehty.. hassua. 

Tää jatkaa nyt vaa loikoilua :) on tääl nii rankkaa :D 

Palaillaan! Terkuin Mari :)