Lomalla viimeinkin!

Lomareissu ympäri namibiaa ohi! Reilu viikko ja monenmonta kilometriä ja tuntia autossa istumista. Osaa ees laskea enää kuinka paljon, mut voi että on ollu joka ikisen kilometrin ja puutuneen perseen arvonen! On tää niin upee maa ja paljo on kaikkea on nähty.. kävästy vähä naapurimaissakin pikaiseen pyörähtämässä ;) Reissuun meitä lähti neljä likkaa+ Väinö. Kolme suomalaista ja yks saksalainen. Määrä oli hyvä, sillä autossa oli kiva loikoilla milloin mitenkipäin, kun tilaa riitti! Kaikenkaikkeaa kiva ja huippuloma harjoittelun välissä! Pitäis taas jaksaa :)

Viime viikon torstaina siis lähettiin matkaan. Kello herätti taas ihan liian aikaseen, sillä koko päivä menee ajaes kohti pohjois-namibiaa. Pysähyttiin matkalla krokotiilifarmilla ja sain pidellä vauvakrokoa käsissä! Hui :) Mitä pohjosempaa tultii, sitä vihreemmäks luonto muuttu ja asutus harveni, ränsisty ja muuttu lopuks kokonaan puu/muta/heinä/peltihökkeleiks. Illalla oltiin perillä Divundussa, lähellä Angolan rajaa, jossa oli tarkotus yöpyä. Kyllä väsytti ja teltassa oli taas yllättävän mukava nukkua :) mitä nyt aamulla heräs ihmettelemään, et onks teltan vieressä lampaita tai jotain muita eläimiä määkimässä. "Bjäääääh"?!#@*? Ja kyseessähän oli sitte joku ihana lintu. Kyl teki miel ampua tai syöttää krokotiileille ne kaikki, niin rasittava ääni niistä lähti :D Ihanku joku valittaisi kokoajan. Njääääähbjääääääh...No se siitä. Päivällä suunnattiin viereiseen luonnonpuistoon kurkkimaan näkyiskö elukoita! Seeproja, paviaaneja, apinoita, antilooppeja, kirahveja, gnuita, kotkia.. mut ei jellonaa, puhvelia, eikä ronsua :( Samana päivänä suunnattiin vielä jokiristeilylle (leirintä-alue oli joen rannalla) kattomaan hippoja! On ne nii leppoisa elukoita :) Tuli varmaan reilu parikymmentä virtahepoa nähtyä vedessä uiskentelemassa :) Joku iso käärme nähtii kans uiskentelemas! Krokojakin joessa on, siks oli kylttejä rannalla "Danger Crokodiles Swimming". Meillä oli onneks kiva uima-allas nii ei haitannu! ;) Nukuttiin teltoissa n.15m joesta ja Väinö koitti vakuutella, ettei sieltä mitään ylös yöllä tuu meitä popsimaan :D Osa nukku siis enemmän tai vähemmän kun pelotti niin paljon :D Yöllisen vessareissun seurauksena meijän saksalaisvahvistus oli ihan varma, että vessan seinällä kiipeili baby-crokodile :D

Perjantai illalla oli vähä vaikeuksia olla aloillaan, koska bussi kohti Victorian putouksia lähti läheiseltä huoltsikalta klo 1:45. Oikeestihan se tuli n. 2:20, ei edes siis pahasti myöhässä! Kaikki oli pelotellu, et meillä on tuuria jos se tulee ennen viittä! African-time <3 Bussi oli tosi mukava ja melko nopeesti sujahti 9tuntia! Putoukset sijaitsee siis Sambian puolella ja Väinö ei voi ajaa sinne omalla autolla, koska tiet on nii huonossa kunnossa sielä (ja hohho mitä monttuja oli! Ihan isoja reikiä tiessä). Väinö ja Jana jäi Divunduun pitämään leiriä pystyssä. Tosiaan, rajan yli päästiin suht ongelmitta mitä nyt rahan kanssa oli säätämistä. Meille oltiin sanottu että rajalla pitää maksaa viisumimaksu 500 Etelä-Afrikan randia. No eipä kelvannu aluks millään vaan ois pitäny olla 50 US dollaria! Hassua täs oli se, et mitä ihmettä ne jollain ameriiikan rahoil siel tekee ku Sambiallakin oli sit täysin oma rahayksikkö. No kelpas sit lopus randitkii ja saatiin kahen päivän leima passiin maassaoloaikaa. Jännityksellä jatkettiin matkaa, et saa nähä mitä käy ku ollaa pyrkimäs takasin Namibiaan, kun niitä viisumeja ei oo meillä vieläkää! Passitki saatii vaan väliaikasesti takasin tälle reissulle. Juu meijän passit on ollu jossain varmaan 3 viikkoa ja meillä ei oo viisumeja vieläkään, mitä anottiin jo marraskuun alussa suomessa! Kiva olla Afrikassa ilman omaa passia :D
Joskus puolenpäivän maissa oltiin Livingstonen keskustassa. Heti bussista ulos päästyä oli varmaan 10 mustaa miestä repimäs joka suuntaan. Kävi ihan ahistamaan ja taisin vähä rumastiki sanoa et jättäis rauhaan. Otettiin sit yks ei niin innokas taksi-kuski viemään meijät hostellille. Paikkaa oltiin kehuttu paljo entuudestaan ja sielä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa! Jollyboys oli hotlan nimi :) Meijän isäntäperheen vanhimman pojan oli pitäny tehdä varaus meille sinne. No käytiin kaikki mahdolliset nimet läpi ja ei varausta vaan löytyny :D onneks niillä oli vielä tilaa ja päästiinki 8 hengen huoneeseen 5 muun tytön kanssa. Yks oli Koreasta, pari kai Englannista ja lopuista en tiiä. Sitte tuliki jo kiire syömään, et ehdittäis vielä putouksille valosaan aikaan! Ruoka oli tosi hyvää ja jotenkin länsimaalaisempaa.. Jollyboysin omistajat ovat brittejä ja pelkkiä valkoisia ja kiinalaisia sielä erilaisilla reppureissuilla olikin. Tavattiin yksi suomalainenkin!

Kohti putouksia lähdettiin kolmen maissa, taksikuski oli tosi mukava ja sovittiin, että hän tulee meidät kuudelta hakemaan takaisin. Halusi maksunkin vasta sitten molemmista kyydeistä! Melko kova luotto meihin :D Kuski varotteli paviaaneista, et pidelkää tavaroista kiinni ja älkää pitäkö ruokaa tai juomaa käsissä, sillä ne on tosi röyhkeitä ja viä kyl kaiken minkä irti saa! Lompsittiin sit innoissaan kohti putouksia! Kierrettiin ensin yläpuolelle kattomaan kuin vesi syöksy reunan yli alas. Vautsivau! Sit lompsittiin putousten puolelle, mistä tuli mitä litimärempiä ihmisiä vastaan mitä lähemmäs päästiin :D Matkalla tuli sadetakkikoju vastaan ja pakko oli yks napata mun kallisarvosen kameran suojaks! ;D Oli muuten erittäin fiksu veto! Sadekauden takia vettä on putouksilla tähän vuodenaikaan erittäin paljon ja ihankun olis suihkussa käyny! Kastuin sadetakista huolimatta, mut en onneks niin pahasti kun Tia ja Seena jotka oli ilman sadetakkeja :D Vesi pöllysi enemmän tai vähemmän tuulen mukana putouksilta aina välillä. En kamera uskaltanut kovinkaan monessa paikkaa esiin kaivaa, kun vettä tosiaan tuli kun ämpäristä kaatamalla. Varsinkin yhdellä sillalla meno oli kun uimassa olis :D

Mut pakko sanoa, et oli niiiin upeet putoukset! Ei sitä vielä käsitäkkään, että kuin leveet ja korkeet ne oli. En usko, että ihan heti oon tulossa tänne takasin, nii oli kyl mahtava kokemus päästä ite näkemään noinki upee paikka!  Oli kaiken sen bussissa istumisen ja tullissa säätämisen väärti! Vieläki hymyilyttää! (Bussi makso muuten n.50e eestaas. Paljohan maksais suomessa 2x9tunnin matka :D) Putousten jälkeen oli pakko ottaa kengät ja sukat pois ku me oli litimärät eikä yhtää kiva kävellä silleen! :/ Käveltiin Victoria Falls Bridgeä kohti paljain jaloin ja matkalla moni kaupustelija yritti vaihtaa mun märkiä, vanhoja ja likasia sukkia milloin mihinkin puuvirtahepoon tai koruun. En vaihtanu! :D
Sillan päässä meitä vastaan tuli perhe mukanaan varmaan noin viisi vuotias tyttö. Tyttö käveli mehupullo käsissään. Ihan älyttömän kokonen paviaani huomas tytön mehun ja lähti tätä kohti vauhdilla! Kyl oli perheen isän ilme paras ku ihan paniikissa kaappas tytön äkkiä syliin ja oikein heitti mehun paviaanille :D ei siinä olisin miäki heittäny sille kaiken mitä olisin käsissäni kantanu, et se vaa lähtis pois :D no kamerast ja puhelimesta oisin ehkä tapellu ja purru takasin tai käyny vaihtokauppaa, et antaa mun ottaa muistikortit eka pois :)  Hurjan pelottava ja ruma peppunen otus :) Sielä sillalla pysty hyppäämään benjin! Maailman kolmanneks korkein 111m :) En hypänny! Eikä harmita ;) päätettiin et säästetää rahat johonki hurjempaan ;D Sambia ja Zimbabwe jakoivat sen sillan. Kävin sit astumassa Zimbabwen puolella pari askelta :D Vähä ennen kuutta oltiin jo valmiita lähtemään ja taksi meitä jo odottikin sovitussa paikassa. Hotellilla äkkiä tavarat kuivamaan ja suihkuun, sit alkokii olla jo aika väsy ja suunnattiin melko ajoissa nukkumaan. Minust on tullu kauhee mummo tääl! Yheksält nukkuu ja kuudelt ylös :D Sunnuntai aamuna sen korealaisen herätyskello soi kuudesta eteenpäin varmaan 15min tauotta, kun neiti ite oli jossain muualla. Eipä nukuttanu enää sen jälkeen ja tais koko huone herätä silloin. Suunnattiin aamupalalle ja odottelemaan bussia. Kohti Namibiaa oli siis taas lähettävä. Onneks ehdittiin lauantaina nähdä putoukset ja bussit oli ajoissa jne. Muuten tuossa yhdessä päivässä olisi ollut aika mahdoton tehtävä.
 Bussi takasinpäin oli vaan noin 10min myöhässä! Jotain 11 maissa lähdettiin kohti rajaa. Sambiasta päästiin heti pois ja sitten piti kävellä Namibian "Saapuvat" luukulle. Hetken tyyppi pyöritteli passia ja löi uuden 3kk leiman kysymättä yhtään mitään viisumeista tai muustakaan. Huh kyllä helpotti ja oli jotenkin ihana olla Namibian puolella. (Maahan pääsyn kanssa on ollu monilla ongelmia, kun ei saa sanoa rajalla, että on maassa työharjotelussa, koska nää ei halua tänne ketään ulkomaalaisia töihin ja ei ymmärrä tota harjottelujuttua. Pitää tulla turistina ja toinen selittelyjen paikka on ollu siinä, että miks on papereihin merkinny että haluaa olla 3kk, että mitä ihmettä maassa meinaa tehdä niin kauan. Keksi siinä nyt, että öö tahon nähä sitä ja tätä). Ollaan yllättävän helpolla päästy ihmettelen itekii, koska ei meiltä oo mitää kysytty ja suoraa vaa 3kk leima passii. Muut saanu vaan pari viikkoa jne! :D
Pari kertaa Namibian puolella pysähdyttiin johonkin ihme tarkastuksiin, täälä on jotain tietulleja vähän väliä. Kerran kaikkien piti tulla ulos bussista ja ottaa passit mukaan. Jonossa käveltiin puomille, jossa piti näyttää passi ja kävellä märän pyyhkeen päälle molemmin jaloin ennenkun pääsi puomin toiselle puolelle. En tiiä mikä juttu se oli! Kai mun kengänpohjat oli viel Sambian hiekassa ;) Bussimatka oli muutenkin huvittavan outo, ku sielä rukoiltiin mikkiin ja näytettiin jotain valistusvideoita. Taidettiin jokainen huutaa "halleluja!" ku huomasin meijän leirintä-alueen kyltin tienvieressä. Bussi oli noin tunnin etuajassa meidän määränpäässä! Kyllä oltiin ilosia ja soitettiin Väinölle et tulkaas hakemaan. Hetki odotettiin ja yhtäkkiä lava-auto kurvaa meijän etee ja Väinö kuskina! Kaikki ihmetteli, että missä pikkubussi? Jolloin Väinö vähä syyllisen näköisenä ilmottaa et bussi on leirintä-alueella..ja ovet lukossa..jaaa avain sielä sisällä :D Minuu vaa nauratti! Vara-avaimethan oli tietty Windhoekissa! 9tunnin ajomatkan päässä :D hupsis.
Päästii kunnon afrikkalaiseen tapaa matkustamaa takasin leirintä-alueelle! Auton lavalle vaa kamat ja tytöt! Tukka hulmuten kikatettii ku pikkulikat ku oli nii kivaa :D Leirintä-alueel Väinö olis varmaa taas halun vetää kännit mut sen rahatkii oli autos lukkojen takana :D Moni kävi kokeilemas murtaa lukkoo, mut ei vaa auennu. Ainooks vaihtoehoks jäi jäädä odottelee toisia avaimia, jotka laitettais bussilla seuraavana päivänä tulemaan kohti pohjoista. Eipä meitä haitannu! Saatii nukkua pitkää ja maattii koko maanantaipäivä altaal grillaas nahkaa!:) Ei ollenkaa hassumpaa ja vähä käräytin selkänikii! Jee. Avaimet tuli ma-ti välisenä yönä ja tiistai aamuna pistettiin kamppeet kasaa ja lähettii ajelemaa kohti Etoshan kansallispuistoa :)

Etoshassa ajeltiin pari päivää ettimässä eläimiä. Pitkiä päiviä autossa mut paljon nähtiin! Seeproja, kirahveja, hyeenoja, pumbia (timonii ei löytyn millään!) sarvikuonoja, gnuita, antilooppeja, leijonia ja kolmenkymmenen norsun lauma! Laumas oli monta norsuvaavaa! Ihanii elukoit! :) Leopardi jää ainoona uupumaa mun "Big five" porukast vieläki :( Big fivee kuuluu siis sarvikuono, norsu, puhveli, jellona ja leopardi. On se hyvä leikkimään piilosta! Mul on kuvii kyl viis jalkasesta elefantista..heheh.

Nukuttiin Halalin leirintä-alueella keskellä Etoshan puistoa, oli taas tosi kiva paikka! Toisena iltana Väinö väsäs meille kunnon leiri-eväät! T-luupihvejä ja paistettuja pottuja! Omm!
Leirintä alueelta oli oma polku yhdelle juottopisteelle, missä pääsi istumaan pimeään piiloon ja sielä valot oli kohdistettu veteen päin, jotta näki kun milloin mitäkin eläimiä kävi juomassa! :) Juottopisteelle kannatti suunnata siis vasta pimeän tullen, miksei päivälläkin, mut melko lähellä sitä istuttiin niin eläimet olis kyllä lähteny karkuun kun nähny meijät niin hyvin. Ihan hiljaa piti istua paikallaan ja vaan olla.

Melkosta meteliä kuulu välillä pusikoista ja ei aina tiennyt mikä eläin sielä oli. Pari sarvikuonoa, antilooppeja, hyeena ja yksi tosi iso norsu kävi meitä moikkaamassa! :) Molempina iltoina istuimme sielä kytiksellä:) Matkalla sinne meitä jakso ilahduttaa joka ilta aivan järkyttävän näkönen ja kokonen hämähäkki. Yäääk! Joka ilta se oli samassa paikassa polun vierellä, keskellä isoa verkkoa. En tiedä vieläkään oliks se ees myrkyllinen tai jotain, sellain musta se oli jolla oli keltasia raitoja selässä. Ois varmaan pitäny ottaa purkkiin ja tuoda Teemulle! :D Etosha oli kyl muuten tosi kiva paikka! Niitä eläimiä vois tuijottaa ikuisuuden.. miä niin tykkään :) Ettei meil liian hyvin sieläkää olis menny, nii tottakai rengas puhkes keskellä ei mitään. Onneks oli vararengas mukana! Väinö alko vaihtaa rengasta ja meijät se komenti vahtiin eri puolille autoa, ettei mikään eläin pääse yllättämään :D En joka elukasta tänne kummemmin kuvia lataile, kun kaikki varmaan tietää miltä seepra ja kirahvi näyttää! ;)

Torstai aamuna kello soi viideltä ja oli taas aika jatkaa matkaa! Reilu 7 tuntia istuttiin autossa kohti rannikkoa ja kaupunkia nimeltä Swakopmund. Jep ja ajellessa kuulu taas kerran poks.. taas rengas puhki :D Onneks oli vielä yks vararengas auton alla!! Swakopista oli tarkoitus jo muutenkin ostaa uusi rengas etoshassa hajonneen tilalle. Väinö sano, et ens kerral ku se lähtee suomalaisten kans reissuu se pakkaa koko auton täytee vararenkaita :D tää oli meidän kanssa jo neljäs rengas! Matka jatku hitaasti kohti swakopia ja jännittäen, ettei vaa enää mikää hajoais. Täälä tosiaan ei oo huoltsikoita taikka asutusta ihan joka mutkassa nii siinähän sit oltais oltu! Keskellä ei mitää ilman ehjiä vararenkaita :D

Isäntäperheellä on oma talo swakopissa, johon meijän oli tarkoitus majoittua. Teltta vaihtui siis taloon ja kunnon sänkyihin. Oltiin puhuttu merestä ja hiekkarannasta tyttöjen kanssa. Sitä alko olla jo nimittäin vähän ikävä! Meren näkemistä odotettiin siis kaikki innolla:) Puolitoistakuukautta oltu sisämaassa! Pisin aika varmaan ikinä ilman meren näkemistä! Väinö oli kans kehunnu maastataivaisiin, et swakopista saa hyvää kalaa! Tulee jo makkarat, varsinki englantilainen aamiainen ja lihat ulos korvista! Nää syö tosi paljon lihaa täälä kaikennäkösis muodois.
Oltiin sovittu torstai illaks, et mennään viimeistä kertaa isolla porukalla syömään. Kaks saksalaista, Sandra ja Lisa, oli tullu ominee swakopmundiin ja heidät oli tarkoitus treffata. Sandralla, meijän porukan "vanhuksella" lähti lento lauantaina niin, ettei ehditty enää windhoekiin sanomaan heippoja. Syötiin merenrannalla kivassa ravintolassa samalla kun aurinko laski mereen :) alkupaloiks miä söin ekaa kertaa etanoita!

Ei ne hassumpia ollu mut ei nyt mitenkään waaau myöskään. Pääruoaks kinklip kalaa! Kyl oli ruoka ja seura hyvää! Pihalla ruoan jälkeen vaihdettiin viimiset halit ja taas vannottiin kuinka pitää lähteä Berliinissä käymään ja heidän pitää tulla myös Suomeen! :) Viis viikkoa saksalaiset vaan on täälä harjorteluissa ja kyl meni aika nopeaan! Ihan hujauksessa.Päästiin talolle kymmenen maissa ja kyllä väsytti. Nukahdin heti ja nukuttua tulikin melkein 12 tuntia! Yllättävän hyvin nukuinkin enkä nähnyt painajaisia tulevasta ;)

Heh, jo suomen päässä sain päähäni, et täälä vois repässä ja hypätä laskuvarjolla! Ei yksin sentään, vaan tandemin, eli kokeneen hyppääjän mahaan kiinnitettynä! En kaikille kertonut suunnitelmistani, kun arvatenkin tuli jo "et varmana hyppää!!" parista suusta :D Mut tunnetustihan en paljo muita kuuntele jos jotain tahon tehä ;) Täälä myös pääs pikkasen halvemmalla kun suomessa! Alle 200e hyppy+ koko touhu kuvattuna dvd:lle :)

JA MIÄHÄN HYPPÄSIN!! PERJANTAINA 21.2.2014!
3,2 KILOMETRISTÄ!! Jee!
Jotku onnekkaat pääseen nauramaan ja näkemää sen dvd:n hypystä :D

Kiitorataa! 

Oltiin sovittu, että klo 12 pitää olla toimistolla täyttämässä kaavakkeita jne. Vähän ennen lähtöä Väinölle soitettiin, et ajakaa suoraan sinne hyppypaikalle, sillä tänään on paljon porukkaa hyppäämässä, et varmasti kans päässään. Etittiin sitä hyppypaikkaa jokunen tovi ja löydettiin lopulta sky-diving clubi, jossa vastaanotossa mies sanoi, että suostuttaisko odottamaan kolmeen asti. Mentiin kysymään Väinöltä et mitäs nyt ja sehän soitti heti toimistolle et mitäs tää nyt on, kun eka soitetaan et menkää heti pääsette nopeammin ja varmemmin hyppäämään. Selvis sitte, että oltiin väärässä paikassa! Ja taas ajelemaan ympäri swakopia! Oltiin jo menettämässä toivo, kun Väinö pysäytti moottoripyörän keskellä isoa tietä aavikolla ja kysy tietä. Haha mikä tuuri! Se moottoripyöräkuski oli meidän lentäjä ja sano vaan et seuratkaa häntä! Onneks se sattu tielle, koska ei oltais ikinä löydetty sinne hyppypaikalle. Se sijaitsi keskellä ei mitään..pelkkää aavikkoa ympärillä silmän kantamattomiin joka suuntaan. Perillä oli vanhempi mies vastassa, joka veti meille todella pikakurssin laskeutumisesta ja ilmassa olosta :D Tajuttiin, että me kiilataan monen hyppääjän edelle, koska jo hetken päästä meille vedettiin haalareita ja valjaita päälle. Paikalla oli varmaan 15 henkeä ennen meitä myös odottamassa hyppyvuoroa. Meidän "hyppymiehet" laskeutuivat taivaalta edellisten hyppääjien kanssa ja kävivät vain hakemassa uudet ja pakatut laskuvarjot ja varmistivat vielä meidän valjaat ja sitten se olikin menoa! Liukuhihnatyyliin ne kuulemma koko päivän vetää läpi. Hassua! Mun hyppääjäkamu oli ihan sekopää ja kiusas vaa minuu :D Yritin kysellä kuinka monta hyppyä hän on hypänny ennen ja vastaus oli sormilla näytettynä kolme ja virne naamalla. Kova luotto jo maassa saavutettu! :D matkalla ylös se myös sano, että kaikki välineet mitä mulla on päällä on valmistettu Hongkongissa :D Ihme kyllä, minuu ei pelottanu ku maassa ennen koneesee menoa! Totesin siinä ääneen et kone on tosi pieni!  "joo noi koko jutut on aina iso juttu teille naisille" sano mun hyppääjä :D istuttii melkein päällekkäin ja jalat sumpussa kaikki kuusi sielä koneessa. Päästiin siis hyppäämään kaikki kolme suomityttöä kerralla. Lentokone ei meinannu startata aluks ja naurettiin, et onneks tullaan varjoilla alas! Kone starttas vihdoin ja kiiti pitkin olematonta kiitorataa (ei siis ollu). Pelko oli hävinny ja ei ees jännittäny tässä vaiheessa! Mietin et minus on jotaa vikaa. Matka ylös 10 000 jalkaan (3,2km) kesti ikuisuuden! Tuntu ainakin siltä.
Sit kävi jo puntti tutisemaa, kun lentäjä näytti merkin, että ollaan oikeassa korkeudessa ja Tia siirty ensimmäisenä hyppääjänsä kanssa reunalle ja näin ku ne hävis reunalta! Kääk! Seuraavaks oli mun vuoro mennä reunalle, jalat koneen alle, pää taakse ja kädet rinnalle. Sit mentiin!! Vapaapudotus oli upea ja ihanku olis lentäny! Ku hyppääjä on saanu "tasapainon", antaa hän merkin, että iteki saa levittää kädet ja "lentää". Naurettiin videolta katottuna jälkeenpäin, et vaikka Dries kuinka yrittää viittoa mulle, että molemmat kädet levälleen ja lopuks ihan ite jopa yrittää irrottaa mun toista kättä hartiavaljaasta, nii en vaa laske irti :D toisella kädellä kyl peukutan ja vilkuttelen vaikka kuinka :D en osaa sanoa kauan pudotusta kesti ennenkun varjo avattiin. Sitten vasta ymmärsin kai katsella maisemia kaiken sen kiroilun ja huutamisen jälkeen :D Näky meri, dyynit, Swakopmund ja aavikkoa joka suuntaan. Upeeta! Olin niiiii naama näkkärillä. Alastulessa tehtiin välillä hurjaa korkkiruuvia ja heiluria puoleta toiselle. Silloin vähän oksetti :D Laskeuduttiin viimisenä, vaikka hypättiin toisena. Tärisin koko akka kun vihdoin maahan päästiin! Hyppäsin Driesin kaulaan ja hyvä etten pussannu :D nii hieno fiilis oli! Kokemuksena aivan tajuttoman upee ja olin valmis hyppäämään uudestaan vaikka samantein. Huhu :) Onneks ne hyppääjät oli kunnon huumorityyppejä ja ilmapiiri oli tosi rento, sekii varmaa omalta osalta lievitti sitä jännitystä ja pelkoa! Oltii oluet ja siiderit ansaittu ja kyllä oli hyvää! Meijän jälkee tais hypätä yks tai kaks koneellista, kun lopuille käytiin ilmoittamassa, että tänään ei enää hypätä, koska konetta ei enää ole. Eli hitto mikä tuuri meillä kävi! Sikoja me, kun Väinön suhteitten avulla tungettiin heti hyppäämään jonon ohi8)
Hyppypaikalla oli kaks suomalaispoikaa suorittamassa hyppykurssia. Toinen oli vartavasten ostanut prepaid netin puhelimeen, että pysyi kuuntelemaan suomen peliä nettilähetyksenä! Oli vähän hassu fiilis, kun keskellä suurta hiekkalaatikkoa mihin on pystytetty pari konttia ja kojua, niin me vaan kuunnellaan lätkäpeliä :D paikalliset nauro kuulemma älynopeelle suomalaisselostukselle ja meijän reaktioille aina kun tapahtu jotain. Huonostihan pelis kävi, mut fiilis oli siltikin vielä katossa. Pakko sanoo, et oon kyl vähä ylpee itestäni ku hyppäsin :) ikinä tehny mitää noin hurjaa ja tykänny siitä! Pakko varmaan joskus uudestaan ;) Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin! Se ei oo niin paha miltä kuulostaa ja ehkä näyttää :D

Ostin sky-diving paidan muistoks! :) 

Perjantai iltana käytii vielä juoksentelemassa rannalla ja kattomassa kun aurinko laski Atlanttiin :) Väinö ehotti illan aikana et lähettäis kasinolle! Mehän innostuttiin, koska kukaa meistä ei ollu ennen ollu kasinolla. En odottanu mitää kummempaa, mut kasino oli oikeestaa aika iso! Pelikoneet tyhmii (ehkä siks ku en voittanu mitää) ja pelipöytien lähelle en ees menny ku en osannu mitää niist pelaa :D aika nopeesti haluttiin jo kämpille. Ruokaa oli vaan saatava, ja voi piiiip mikä operaatio. Kaikki ruokapaikat menny perjantai iltana kiinni klo 22! Kfc:n ovella oltiin 23:01 ja minuutti sitte menny kii. Ei päästäny sisää enää ja sit kiukutti! Varmaan tunti pörrättiin maan toisiks suurimmassa kaupungissa, et voiks tää olla mahollista et ihmisil ei oo esim baarin jälkee paikkaa mistä mennä hakee mättöö! Pöh tyhmä kaupunki:) Uni tuli nopeesti ja kello soi lauantai aamuna 7:30.
Oltii edellisenä päivänä käyty varaamassa mönkkäriajelu ja sand-boardinglaudat aamupäiväks! Kaks tuntia ajettiin dyyneillä ylös alas ja kyl oli hubaa! Hiekkakakkuja joka suunnassa!

mönkkäriajelulla! 

Pysähyttii keskellä yhtä dyyniä laskemaan mäkeä :D Jollain vanerin tapasilla levyillä mentiin mahallaan alas dyyniä :D jaloilla piti ohjata. Arvatenkin hiekkaa oli joka paikassa sen jälkeen. Mut oli sekin nii kivaa :) Takas toimistolla oli taas kaljan paikka ja sain sit papukaijan päähäniki siinä ootellessa :D Aika rienti taas hurjaa vauhtia ja käytiinki kämpillä vaan pikasuihkussa huuhtomassa suurimmat hiekat pois ja pistettiin tavarat kasaan ja taas oli lähettävä istumaan autoon. Käytiin koukkaamassa vielä Walvisbayssa syömässä merenrannalla ja kattomassa sielä rannalla pelikaaneja ja flamingoja :)

Pikavisiittinä käytiin kans Namibian suurimman dyynin juurella, eipä se niin iso ollu, mut ei kyl lähetty kiipeemäänkää sille :D sit oliki jo lähettävä kohti Windhoekia! Koko matkan päivystin puhelin kourassa, et milloin tulee viestiä, et suomi on viemässä pronssia kotiin jääkiekossa! Jee korkattiin breezerit voiton kunniaks :) Yhdeksän maissa oltiin kämpillä ja kyllä väsytti. Mut kaikenkaikkeaan upeat yhdeksän päivää! Ei voi muuta sanoa :) miiii sou häpii!

Olipa kunnon kilometripostaus. Täälä siis kaikki paremmin ku hyvin! Kuvat on vielä kamerassa joten ei mitään kummosia noi puhelimella napatut :)

Ps. Tänää on tasan puolväli!! 6,5viikkoa oltu reissussa! Ikävä on suuri <3

T. Mari