Teholla tehokkaina

Kolme päivää vietetty teho-osastolla. Teho on 7 paikkanen ja jokaisella potilaalla on oma hoitaja joka päivän mittaa vastaa kaikesta potilaaseen liittyvästä. Laitteet ja muut härvelit vastaavat tiettyyn tasoon suomen tasoa.. Osa taas näyttää siltä kun ne olis yhtä vanhoja kun minä!

Pikku potilas, vähän laitteita ja "kirjauspaperi" 

Hoito on ihan hyvää..kai. Hoitajien pitää ottaa kontrollit potilaasta tunnin tai kahden välein ja ne kirjataan aivan jäätävän kokoseen paperiin, mikä on seinään tai johonkin tauluun kiinnitetty. Koneet ja monitorit kilkattaa milloin mitäkin hältytystä, mut eipä sille mitään tehdä. Hygienia on tälläkin osastolla ihan retuperällä :D hanskoja on paljon! Mutta esim aamupesut hoidetaan samalla rätillä. Ei oo kuultu täälä pesulapuista. Eihän siinä samassa rätissäkään vikaa olis jos edettäis puhtaasta likaseen.. mitä täälä nyt hinkataan takapuolta ja siirrytään selkään ja taas vähän joka vakoa ja jos sitte vaikka jalat :D käääk! Aamulla pitää myös joka potilaan virtsa stiksata. Eihän siinä, potilaan pissa tyhjennetään pissapussista kippoon ja tikku perään, sitten kaadetaan se pois ja mennään seuraavalle potilaalle sitä kippoa pesemättä välissä ja taas stiksataan jne. Ei täälä dekoja ole, harja ja saippuaa on näkyny, mutta en oo nähny käytettävän missään :D

Huuhteluhuone. 

Tosi mielenkiintosia potilaita kyllä on:) semmosia tauteja ja vammoja mitä suomessa tuskin koskaan tulen ainakaan kotkassa hoitamaan. Odotettiin eilen innolla palovammapotilasta joka oli polttanut itsensä 80 prosenttisesti..eipä näkynyt kun ei selvinnyt teholle asti :/ Hö. Kivoin osasto tää kyllä on ollu tähä mennessä! On itelläki jotaa tekemistä..välillä :) Tosi kiinnostuneita on myös hoitajat opettamaan ja kauheasti kiinnostaa monia mistä tullaan ja ketä me ollaan.  "No, not doctors.. nursing students from Finland" :D

Piipaa autossa pirteenä

On eilen ja tänää ollu hiljasta, jopa tylsää. Eilen lääkärien kierron jälkeen selvis, että mun potilaasta pitää ottaa CT kuva ja se onnistuu vaan Central Hospitalissa. Jee pääsin potilaan mukaan siirrolle, eli lanssilla mentiin. Central Hospital on siis täälä se parempi sairaala. Ei sekään nyt missään huippukunnossa ollu, kun vähän käytiin kiertelemässä sillä välin kun potilas odotti vuoroaan tutkimukseen. Ku kaikki oli tehty ooteltiin taas ambulanssia hakemaan ja pikku päikkäritkin taisin siinä odotellessa ottaa. Takasintulo matkalla ambulanssissa olikin sitten kolme potilasta ja viis hoitajaa :D hyvin mahtu! Kyytiin otetaan niin monta potilasta kun mahtuu yhdellä kertaa. Tämä ambulanssi ei tosin ajanu ku siirtoja, eikä ollu ollenkaan siis hälytettävissä.
Muutama kuva..
    

Näis maisemis rustasin kortteja eilen! 

Tänää illalla suunnataa ulos syömää! Vissiinki pitsaa :) Jonka jälkee mennään kuuntelee live-musiikkia Warehouseen joka on suosittu "pubi" täälä. Huomenna ei tartte sairaalalle mennä van koko porukka lähtee Home of good Hopeen lapsien kans leikkimää :)

Tällästä tällä kertaa. :) iso hali Teemulle ja porukoille! <3 

T. Mari 

Missä kirahvi!

Netti ollu kadoksissa pari päivää..mut täälä taas! :)

Koko alkuviikko on menny mun osalta vaa maatessa.. kauan jakso mahapöpö minuaki ravistella mut nyt ollaa jo voiton puolella! Torstaina meidän isäntäperheen äiti kävi ilmottamassa, että on varannu mulle lääkärin et nyt saa luvan loppua tuo tauti. Ja eiku vastaanotolle! Hieno oli vastaanotto eikä mikään savimaja, ja lääkärikii oli saksalainen vanha pappa, joka tosi perusteellisest selvitti kaikki taustat ja lopuks törkkäs ihan normaalilta paperilappuselta näyttävän lapun kouraan, et meeppä apteekkiin hakee antibioottia ja särkylääkkeitä:) Siinä vähä kummasteltiin, et tääkö se resepti on! Kuka vaa olis voinu kirjottaa sen.. ei siinä mitään leimoja ollu jne. allekirjotus vaan. Tosiaan nyt on kuuri päällä ja muuten mainio olo..ruoka vaan ei maistu miltään vieläkään :/

Perjantain illalla lähettiin likkojen kanssa kaupungille. Päätettiin, et mennään Hilton hotellin kattoterassille kattomaan auringonlaskua. Oli vähän pilvistä mut huhheijaa mitkä näkymät yli kaupungin ja niin pitkälle kun silmä kanto! Sielä me istuskeltiin drinkkien kans ja ihailtiin :) Mielessä paino kuitenki lauantaiks sovittu patikointiretki Daan Viljoen luonnonpuistoon, niin eipä siinä mitään juhlatuulta saanu aikaseks. Tutustuttiin muutamaan paikalliseen tyttöön, joiden kanssa lähdettiin auringon laskettua johonkin pubiin, juotiin yhdet ja kotiin nukkumaan!

Näkymät Hiltonin katolta!

Kukkapuska maisemien tiellä :D

Lauantai aamuna kello soi kahdeksalta ja yhdeksältä istuttiin jo autossa kohti Daan Viljoenia, joka sijaitsee vain noin 20km päässä Windhoekista. Perillä sitten reippaina tyttöinä muutama päätti koko ryhmän puolesta että otetaanhan me toi pisin matka! (9km). Saksalainen tyttö vielä totes et kävellään se tunnissa, johon me naurettiin päin naamaa et onkohan noin :D Todellisuus oli vähän eri!! Parin ekan kilometrin kohalla kirosin jo että tää oli VIRHE ja niin typerää lähteä vielä mahataudista toipuvana vaeltamaan vuoristoon! Hurjia nousuja ja laskuja vuoron perään.. otti se kunnon päälle muutenkin kun oli niin kuuma ja lämpötila vaan nousi nousemistaan. Pilviä ei näkynyt paljon missään! Reitillä pysyttiin hyvin sentään, vaikka opasteissa olis kyllä parantamisen varaa ollu. Koko reissun tarkotuksenahan oli mennä kattomaan eläimiä sinne puistoon. Kirahveja, antilooppeja ja muita karvakuonoja ei näkyny sitte missää! Niiden paskaa ja luita nähtiin kyl vaikka millä mitalla :D Vähän syletti ja patikoinnin lopuks olin niiiiin onnellinen, että se oli ohi! En lähtis uudestaan :D Maisemat tosin oli tosi upeet! Tais olla ainoa hyvä puoli ;) Jepjep ja tosiaan meillä meni 3,5tuntia! Oli kyllä nii kaikkensa antanu fiilis kun ootettiin kyytiä takasin kämpille. Vähän ärsytti, kun ei niitä eläimiäkään nähty :( Onneks matkalla kotiin bongattiin autosta kolme kirahvia, jotka oli syömässä tien vieressä :) Siinä mielikin piristy ja saatiin todistusaineistoa, et on täälä eläimiä :D Ja kyllä tuli uni illalla kun katkasimesta ois vääntäny! :)

Sunnuntai kuluu täälä makoilessa! Kaikki on melko hiljasia kun nettikin saatiin takasin tänään parin päivän hiljaiselon jälkeen! On muuten ollu tosi kuuma päivä!

Eikai mulla muuta! Huomenna pitäis sairaalalle taas mennä ja alottaa harjottelu teho-osastolla! Saas nähä! Jännää :)

Terkkuja kaikille! Mul on jo ikävä <3 Ollaan oltu tääl reilu kaks viikkoa ja jotenki aika kulunu nopeesti, mut toisaalt taas ei..

Palaillaan! terkuin punainen Martsuke täältä palmujen alta! :)

Reissun suunittelua ja varpusparvia

Hellurei!

Mettisen likka onki paskataudissa, nii rustaampa tänne nyt jotain aikani kuluks ku ei paljoo muuta pysty tekeen! :D Tänää en töihi kyenny, mut onneks alkaa jo helpottaa..kai :) 

Eilen aamulla meijän piti mennä tapaamaan tätä samaista hoitajaa sairaalalle, joka oli viime torstaina mukavat kaksi tuntia myöhässä. Kaikkien yllätykseks, hän oli ennen meitä paikalla! Siinä sitten selviteltiin, että mille osastoille haluttaisiin nyt mennä ja jotain paperisotkuja. Ei haluttu enää Tian kanssa mennä lastenosastolle, vaan toivottiin, että päästäis vielä pienempien lapsosten osastolle. Toiveemme toteutui ja tämä viikko pitäisi pyöriä "post-natal" osastolla, eli synnyttäneiden vuodeosastolla, jolla vauvat ja äidit ovat ennen kotiin pääsyä. Osastoja on kaksi, toisella kaikki "normaalit äidit" ja sillä osastolla mihin meidät sijoitetiin, ovat "riski-äidit". Kaikki sectio äidit, diabeetikot, verenpaine ongelmaiset jne. tulivat meidän puolelle. Äitien kuuluu itse hoitaa vauvansa osastolla, joten melko pitkälle meidän oli hoidettava vain äitejä. Tosi reippaasti kaikki hoitivat omia vauvojaan.. mitään ohjausta ja neuvoja en nähnyt kenekään hoitajan antavan äideille. Eikä hoitajia ne vauvat muutenkaan kiinnostanu.. Täälä on kai väärin näyttää tunteitaan ja lässyttää lapsille :D mitä me tehtiin melkein jokaisen kohdalla! Tuitui! :) Näin myös pienet kaksoset! Oooi :) terkkuja omalle puolikkaalle <3 Osaston yhteydessä oli myös keskola! Käytiin sielä pyörähtämässä ja vain katsomassa pikkuisia. Hellyyttävä näky kun noin reilu kilon painoiset vauvat hukkuivat ylisuuriin vaippoihin :) (ei täältä kai saa sellaisia ihan pieniä!) 

Juteltiin osaston sairaanhoitajan kanssa, joka kertoi surullisen tosiasian, että melkeimpä jokaisella äidillä on hiv :( On olemassa jotakin lääkettä, jota äidin pitäisi raskauden aikana syödä,  mikä ehkäisee vauvan tartuttamisen.. Hoitaja kertoi monen laiminlyövän hoitoa tai jopa monen äidin ottamatta hoitoa ollenkaan ja näin melkein aina, myös lapsesta tulee hiv positiivinen :( Hoitaja arveli sen johtuvan siihen liittyvästä häpeästä, ettei viitsitä hakeutua hoitoon. Itsekästä ja todella surullista. Hoito olisi täällä ilmaista! 

Keskusteltiin myös siitä, kuinka helposti hiv:iä voisi ehkäistä.. hoitaja kertoi kaikkien olevan tietoisia riskeistä ja kuinka tulisi käyttäytyä, mutta ihmiset eivät silti toimi niin?? Se on niin yleinen täälä, että eipä vissiin hirveesti hetkauta jos sen saa! Ei voi taas kun kummastella. Kerrottiin myös kuin harvinainen tauti se on Suomessa ja hoitaja ei ollut uskoa meitä:) Hyvin mielin lähdettiin sairaalalta kotii! Mitä nyt mulla vatsaa kramppas ja kiersi :/ 

Eilen illalla mentiin meidän isäntäperheen toiselle talolle, joka sijaitsee viereisellä kadulla. Taloon on tällä hetkellä majoittunut kymmenen amerikkalaista opettajaa. Oltiin sovittu Wayne "the tour guide":n kanssa (joka asuu sielä myös), että tullaan suunnittelemaan meidän reissua, mitä halutaan nähdä jne. täälä Namibiassa :) Lyötiinkin sitten lukkoon, että Helmikuun 14.päivä sarttaa pikkubussi kohti seikkailua! Tarkoituksena olisi mennä Sambian puolelle kurkkaamaan Victorian putoukset, sieltä tulla takaisin Namibiaan ja Etoshan luonnonpuistoon pariks päiväks kattomaan kirahveja, norsuja, jellonia, gebardeja jnejne! (Nukutaan ulkona teltassa!). Samalla reissulla suunnataan myös rannikolle Swakopmundiin (isäntäperheellä on talo sieläkin) ja Sossusvleihin kiipeemään maailman korkeimmalle dyynille. Eikä tässä vielä kaikki! Päätimme ehtiä myös etelä namibiaan katsomaan maailaman toisiksi suurinta kanionia, the Fish river Canyonia!:) Koko lysti kestää 10-12 päivää. Meitä lähtee täältä neljän hengen porukka. Kolme suomalaista ja yksi saksalainen :) En taida tahtoa mennä sairaalalle enää ollenkaan, kun vaan varttuu tota reissua ;) Kuvia lupaan ottaa paaaaljon sitte :) Lyötiin myös lukkoon, että ens viikonloppuna lähetään patikoimaan, silloin on mahdollisuus nähdä elukoita ekan kerran! Can't wait! :) 

Kuvia ei oo kummosia vielä otettu, joten tässä sairaalasta ja paikallisesta ambulanssista kuvat 

Kivasti pehmustettu tolla punasella.. Nii ja kaks paikkanen!?

Terkut ja halit t. Mari! 

Viikonlopun kuulumisia täältä lämmöstä!

Pari päivää ollu hiljaiseloa blogin kirjottelun suhteen! Eipä täälä mitään kummempia oo tapahtunutkaan! :)
Torstaina oli tän viikon viiminen "työpäivä"! Silloin mentiin sairaalalle tapaamaan opiskelijoista vastaavaa hoitajaa, jonka oli tarkotus olla meitä vastassa hieman ennen aamu kahdeksaa.. noo tulihan tämä hoitsu paikalle noin kaks tuntia myöhässä :D Meillä meni silti aika rattosasti, kun opetettiin meijän kämppis Janalle, joka on saksasta, niin sanoja ja lauseita suomeks ;D On muuten todella ärsyttävää yrittää totutella tähän "african time!"-elämäntyyliin. Kaikkea saa varttua.. ei oo mitenkään kummallista että jos jotain on sovittu, että alkaa tapahtumaan vasta tunnin tai kahen päästä. Eikä täälä olla siitä mitenkään pahoillaan tai edes selitellä miksi kesti niin kauan!? Suomessa olisin saanut jo aika monet raivarit ja soittanut muutaman "mitä v*ttua?!-puhelun, jos sais varttua jotain kyytiäkin puoltoist tuntii :D Torstaina siis vaan kierrettii ympäri sairaalaa kaikkilla osastoilla jotka meitä kiinnosti :) vaikutti muutama ihan kivalle! Joten harjotteluita ootellessa!
Perjantai oli vapaa töistä.. makoiltiin vaan koko päivä altaalla ja joskus alkuillasta kävi meidän isäntäperheen poika kysymässä halutaanko lähteä illalla ulos, että hän on lähdössä ja olisi meidänkin hyvä lähteä ainakin ensimmäisen kerran jonkun tutun seurassa, joka tietää paikat ja neuvoo kuin olla ja mihin mennä. No mehän sitten korkattiin ekat kaljat :)

Paikallinen merkki! Hyvää on! Ja halpaa! 

Joskus yheksän aikaan suunnattii johonki pubiin, minkä nimee en millää muista! Drinksut makso 25dollarii eli noin 2euroo! Paikka oli hieno ja länsimaalainen. Siitä mentiin paikallisten suosimaan pubiin, joka oli niin täynnä ja tosi likasen olonen. Osa baarista oli ulkona. Laukkuja ja juomia piti vahtia silmä tarkkana ja ei saa esimerkiksi omaa nimeä tai asuinpaikkaa kertoa jos joku kysyy. Ei kovin rentofiilis! Melko nopeasti siirryttiin sieltä pois yökerhoon nimeltä Vibe. Se oli ihan siisti mesta! En oo ikinä juonu niin pahaa shottia mitä sielä! Votkaa, tequilaa ja hunajaa sekasin!? Hyihelv.. Joskus kolmen maissa haluttiin kotiin! Ihan turvallinen olo oli koko illan. Yksin tai edes kahdestaan en kyllä ehkä silti lähtis viihteelle täälä. Lauantai menikii makoillessa taas altaalla ja vähän aamulla tais olla rapula :) Illalla mentiin KFC:hen! Otettiin kaikki joku "power tower"-meal ja eihän sitä jaksanu kukaan syyä :D

Mättöö! Paljon mättöö!

Tänää ollaa taas vaan makoiltu ja on ollu oikeestaan jopa tosi tylsää. Iltapäivällä saapu kaks uutta tyttöä saksasta tänne samaan paikkaan asumaan! He meinaavat myös tulla harjottelemaan katuturan sairaalaan kunhan asettuvat:) Käytiin tässä illansuussa kuudestaan (suomitytötx3 ja saksatytöt×3) syömässä Joe's beerhousessa, mistä saa kaikenlaista eksoottista lihaa! Seepraa, antilooppia, krokotiilia, strutsia ja monta muuta!  Syötiin puoliksi Tian kanssa sellainen lihalautanen, jossa oli noita kaikkia :) Oli hyvää! Ei vaan tunnistanu mikä liha oli mitäkin :D paitsi krokotiilin joka oli vaaleaa ja maistu kanalle...muut muistutti kaikki nautaa! Sitkeämpää ehkäpä vaan.

Strutsia, krokotiilia,  antilooppia x2! Omm

Tosiaan viikonloppu on mennyt pitkälti maatessa ja aika kulunut hitaasti! Huomenna mennään taas sairaalalle..ja varmaankin takaisin lastenosastolle vielä viikoksi. Kaikki on vielä vähän auki, mutta eiköhän se aamulla selviä! :)
Viikko+3 päivää menny ja tuntuu, että oltais oltu täälä ikuisuus! Huomenna taas saa päiviin sisältöä kun menee sairaalalle. Ehkä se siitä!

Perheen koira Max ottaa rennosti kans täälä! 

Suomessa on kuulemma iskeny kunnon pakkaset! Voisin vaihtaa aina yöksi sinne pakkaseen, sillä täälä on tuskasen vaikee nukkua kun on niin kuuma! Ja nää hyttyset prkl! Hurjia paukamia jää joita kutittaa tosi paljon :( jalat täynnä punasia läiskiä! Naamakin vähän punottaa..ei ollu aurinkorasvaa päivällä..hups ;)

Mitähän vielä! Täälä kaikki edelleen hyvin:) Huomenna paluu arkeen ja kirjottelen lisää tänne blogiin, kun on jotain kerrottavaa!

Lähettäisin lämpöä täältä sinne jos voisin! Lämpötilaero nyt päivisin ollu melkein 50 astetta :D
Terkkuja!
T. Martsu! 8)

Arki alkaa

Kaks päivää toimintaa takana! Kaiken altaalla makoilun lisäks siis ;)

Eilen käytiin paikallisessa "tarhassa". Paikan nimi on Home of good hope, missä lapset käy kai lähinnä syömässä ja viettämässä aikaa. Paikka sijaitsee keskellä Katuturaa eli huonompaa kaupunginosaa, jossa ihmiset asustavat taloissa jotka on pelkkää peltiä ja ehkä 5x5m isoja! Meidät otettiin iloisesti vastaan ja kyllä lapsia kiinnosti vaaleat hiukset ja iho! Moni kävi vain koskettamassa ja muutama pyrki syliin :) Tatuointi jalassani herätti myös huvittavaa huomiota ja lapset kävivät kokeilemassa lähteekö se irti rapsuttamalla :D Yksi Home of good hopessa työskentelevistä naisista kertoi, että paikassa käy yli 500 lasta ja joka päivä tulee uusia! Monelle lapselle sielä tarjottu ruoka on päivän ainoa ateria. Ennen ruokailua laulettiin ja vähän tannsittiin! Harmi kun ei kameraa uskaltanut mukaan ottaa..ens kerralla otan! Pöllikööt vaikka sitte :D Voin ylpeänä todeta mammalle ja siskolle, että minä muuten tiskasin! Ja paljon!(Tiskaus on siis sellainen asia josta en liiemmin pidä ja yritän aina nakittaa jonkun muun tiskaamaa kotona..Yleensä onnekkaita ovat äiskä tai sisko kun tulevat kylään! :D) Huhhu sitä tiskin määrää, luultiin ettei se ikinä lopu :D Lapsia oli eilen kai "vain" parisataa ja jokainen söi ja joi niin kyllä sitä tiskiäkin riitti! Oli siinä pari kikkarapäistä pikkutyttöä onneksi apuna!:) Aijomme mennä Home of good hopeen vielä uudestaa. Eilinen taisi olla meille vain pieni herättely siihen, kuinka ihmiset täälä elävät. Osaa taas arvostaa koto suomen hyviä oltavia!

Tämän päiväinen onkin sitten vielä hieman "pimennossa" itseltä. Olimme siis ensimmäistä päivää Katuturan sairaalassa, jossa suoritamme tämän kolmen kuukauden aikana harjoittelumme. Aamulla kello soi kuudelta erittäin huonosti nukutun yön jälkee..oli niin kuuma! Aamupala ja kahvia naamaan ja jo meitä tultiin hakemaan kohti sairaalaa. Matkalla sairaalaan näimme yksityisen sairaalan, joka näytti melko hienolta! Käymme sieläkin tutustumassa harjoittelun loppupuolella. Sitten alkoikin jo jännittää miltä sairaala näyttää, jossa vietämme kolme kuukautta! Ulkopuoli näytti ihan hyvältä! Sisällä olikin sitten eri meininki! :D Potilaita pilvinpimein ja sairaala vaikutti likaiselta ja huonokuntoiselta.. seinät ja katto vain rapisevat ja repsottavat paikka paikoin. Odotin vielä pahempaa tosin! :D Meidän piti aloittaa seitsemältä, mutta taidettiin vähän myöhästyä! Eipä ketään näyttänyt häiritsevän. Meidät ohjattiin lastenosastolle, jossa oli jo kolme norjalaisopiskelijaa. Meidät siirrettiin sitten toiselle osastolle, joka oli myös lastenosasto. Hoitajat olivat mukavia. Muutamaa ei näyttänyt kiinnostavan pätkän vertaa eivätkä paljoa puhuneet. Oletan, että se oli osastonhoitaja joka esitteli meille osastoa ja kertoi potilaista. Tilat ovat isot, mutta melko huonossa kunnossa. Pikkupotilaita oli useita samassa huoneessa ja usein äiti nukkui lattialla vieressä. Parempaa ei ole :/ Laitteita oli jonkin verran, niitä ei tosin osata kaikkia käyttää!

Esim tämä keskoskaappi vain seisoo käytävällä tyhjänpanttina. Osastoa kierrellessä leuka taisi olla kokoaika niin lattiassa, että kärpäset pysty lentämään sisään! Osaston epäsiisteyden, kunnon ja surullisten potilaskertomusten takia. Oli monta vaikeasti vammaista, vesipäätä, murtumia, malariaa, bakteerimeningiittiä (mistä saimme tietää vasta päivän lopulla! En tainnut käydä huoneessa..muistaakseni..) Joo! eikä eristys sanaa oteta täälä niin justiinsa!! Kaikkien eristyshuoneiden ovet olivat levällään, porukkaa juoksi ees taas sisään ja ulos suojaamattaan itseään miten kuin ehkä hanskoilla! Aseptiikka on myös hyvin huonolla tasolla. Muutenkin täälä tehdään asiat eri tavalla.

Lääkkeenjako kärry

Voi vaan kummastella! Tässä muutama kuva taas!

Lääkehuone

Parhaiten, tai no oikeestaan pahiten tästä päivästä jäi mieleen kaksi asiaa. Heti saavutttuamme osastolle, kuulimme huutoa ja itkua.. Erään perheen seitsemän vuotias lapsi oli juuri kuollut. Piti nieleskellä ettei itelläkin tullut itku kun katseli toisten surua. :'( Seuraavaksi meidät neuvottiin "dressing roomiin" (vähänkuin vastaanotto/hoitohuone). Sielä oli käynnissä hieman alle 2 vuotiaan pikkupojan elvytys, sydän oli vain pysähtynyt kertoivat hoitajat. Elvytystaktiikasta sanon sen verran että herranjestas meni päin prinkkalaa!:(  Lopputulos tiedettiin jo tovi ennenkuin lääkäri käski hoitajien lopettaa. :( Tänään olen siis nähnyt elämäni ensimmäisen lapsen elvytyksen ja kaksi kuollutta pientä lasta. Melko hiljaseksi vetää eikä oo oikein sanottavaa.. Tosi "rauhallinen ja helppo" eka päivä!
Huomenna takaisin samaan paikkaan! Huh. Kai tämä tästä, keskustellaan tyttöjen kanssa fiiliksistä niin helpottaa!:)
Että tälläistä täälä tänään! Loppupäivä menee altaalla loikoillessa ja valmistues huomiseen!

Muuten täälä kaikki mahtavasti! Lämmintä piisaa! Nyt sa Meidän kuski Wayne lupas viiä meidät tänää illalla johonkin paikkaan mihin pitää laittaa huonot vaatteet ja ottaa kamera mukaan! Kattomaan ehkä auringonlaskua johonkin hienoon paikkaan veikkaan! :)

Terkkuja! Lentopusut ja halit on kans lähetetty! Ottakaa koppi <3

T. Mari

Perillä ollaan!

 Täällä ollaan! Turvallisesti perillä ja "omassa sängyssä" Namibian Windhoekissa.Eipä sitä vielä oikein tajuakkaan, et täälä ollaan ja todella pysytään kolme kuukautta. Lentokentällä tuli jo ekat itkut kun piti viimiset heipat ja halit antaa Teemulle ja Tildalle. Kai miä nyt oon jo vähä rauhottunu ;D
Turvatarkastuksesta kun päästiin läpi, nii ei paljo muuta oo ehtiny ajattelemaankaan, et kunhan selvitää perille ilman suurempia säätämisiä! Multa ja Tialta ei paljoa vaadi, että on pakka sekasin :D Lento lähti ajoissa helsinki-vantaalta kohti frankfurtin kenttää, jossa meillä oli 1h 35min aikaa tehdä lähtöselvitys ja ettiä oikea portti. Kyllä nous hikikarpalot otsalle kun sielä etittiin oikeeta paikkaa ja ressattiin, ehtiikö rinkat mukaan jatkolennolle! Onneks sielä sujukii kaikki sitte yllättävän hyvin ja nopeesti ja päästii puuduttamaa lisää takapuoliamme seuraavalle lennolle. Vähän mietitytti kun tuo lentoyhtiö oli Air Namibia, että minkäslaisella peltihökkelikoneella meitä lennätetään :D Yllätti erittäin positiivisesti! En oo nimittäin ikinä ollu nii hienos ja uudes konees. Oli kaikki pelit ja vehkeet.. nii ja ilmaset viinakset! :D Nukuttua ei tullu oikee yhtää koko lennolla ja tänää onki ollu tosi väsy. Selvittii tullista ongelmitta ja iloksemme myös rinkat oli ehtiny matkaa ja kaikki oli tallella:) Kentäl meit olikii vastas nuori herra lappusen kans jos luki "Tia & Marianne FINLAND". Lämmintä on ollu noin 30 astetta ja aurinko paistanu pilvettömält taivaalta! Omalle altaalleki on noin 5metriä, nii pääsee pulahtaa ku huvittaa:) Toivottavast säät jatkuu samanlaisena:) 

Tää päivä onki menny nukkues ja taloks asettues:) Tääl on samaa aikaa meijänkaa neljä ruotsalaista, ne asustaa tossa viereisessä kämpässä. Meijän harmiks ne lähtee kotii parin päivän päästä! :( Mut ei se mitään! Uutta väkee on tulos nii paljo, ettei nää tiedä mihin ne kaikki meidät majottaa. Oli pari suomalaistyttöäki tulos noin kuukaden sisää :) Jee.
Mutta mitäpä tänne muuta! Viikonloppu menee lepäämäl ja rauhassa. Maanantaina tai tiistaina ois tarkotus alottaa sitte se harjottelu paikallisessa sairaalassa! Ei vielä tietoa, että millä osastolla. No se selviää sitte:)

Jännää! Päivä kerrallaan! Halit kaikille rakkaille! <3
Ainii.. ekat brunat ja rajat hommattu!
Kuulin villiä huhua et suomessa heiluu kans palmut ja aurinko paistaa...vai oliks se vaa aina Pyhtääl? <3
Kuvia tulee ku niitä ehin ottaa:)

Terkuin. Marianne