Arki alkaa

Kaks päivää toimintaa takana! Kaiken altaalla makoilun lisäks siis ;)

Eilen käytiin paikallisessa "tarhassa". Paikan nimi on Home of good hope, missä lapset käy kai lähinnä syömässä ja viettämässä aikaa. Paikka sijaitsee keskellä Katuturaa eli huonompaa kaupunginosaa, jossa ihmiset asustavat taloissa jotka on pelkkää peltiä ja ehkä 5x5m isoja! Meidät otettiin iloisesti vastaan ja kyllä lapsia kiinnosti vaaleat hiukset ja iho! Moni kävi vain koskettamassa ja muutama pyrki syliin :) Tatuointi jalassani herätti myös huvittavaa huomiota ja lapset kävivät kokeilemassa lähteekö se irti rapsuttamalla :D Yksi Home of good hopessa työskentelevistä naisista kertoi, että paikassa käy yli 500 lasta ja joka päivä tulee uusia! Monelle lapselle sielä tarjottu ruoka on päivän ainoa ateria. Ennen ruokailua laulettiin ja vähän tannsittiin! Harmi kun ei kameraa uskaltanut mukaan ottaa..ens kerralla otan! Pöllikööt vaikka sitte :D Voin ylpeänä todeta mammalle ja siskolle, että minä muuten tiskasin! Ja paljon!(Tiskaus on siis sellainen asia josta en liiemmin pidä ja yritän aina nakittaa jonkun muun tiskaamaa kotona..Yleensä onnekkaita ovat äiskä tai sisko kun tulevat kylään! :D) Huhhu sitä tiskin määrää, luultiin ettei se ikinä lopu :D Lapsia oli eilen kai "vain" parisataa ja jokainen söi ja joi niin kyllä sitä tiskiäkin riitti! Oli siinä pari kikkarapäistä pikkutyttöä onneksi apuna!:) Aijomme mennä Home of good hopeen vielä uudestaa. Eilinen taisi olla meille vain pieni herättely siihen, kuinka ihmiset täälä elävät. Osaa taas arvostaa koto suomen hyviä oltavia!

Tämän päiväinen onkin sitten vielä hieman "pimennossa" itseltä. Olimme siis ensimmäistä päivää Katuturan sairaalassa, jossa suoritamme tämän kolmen kuukauden aikana harjoittelumme. Aamulla kello soi kuudelta erittäin huonosti nukutun yön jälkee..oli niin kuuma! Aamupala ja kahvia naamaan ja jo meitä tultiin hakemaan kohti sairaalaa. Matkalla sairaalaan näimme yksityisen sairaalan, joka näytti melko hienolta! Käymme sieläkin tutustumassa harjoittelun loppupuolella. Sitten alkoikin jo jännittää miltä sairaala näyttää, jossa vietämme kolme kuukautta! Ulkopuoli näytti ihan hyvältä! Sisällä olikin sitten eri meininki! :D Potilaita pilvinpimein ja sairaala vaikutti likaiselta ja huonokuntoiselta.. seinät ja katto vain rapisevat ja repsottavat paikka paikoin. Odotin vielä pahempaa tosin! :D Meidän piti aloittaa seitsemältä, mutta taidettiin vähän myöhästyä! Eipä ketään näyttänyt häiritsevän. Meidät ohjattiin lastenosastolle, jossa oli jo kolme norjalaisopiskelijaa. Meidät siirrettiin sitten toiselle osastolle, joka oli myös lastenosasto. Hoitajat olivat mukavia. Muutamaa ei näyttänyt kiinnostavan pätkän vertaa eivätkä paljoa puhuneet. Oletan, että se oli osastonhoitaja joka esitteli meille osastoa ja kertoi potilaista. Tilat ovat isot, mutta melko huonossa kunnossa. Pikkupotilaita oli useita samassa huoneessa ja usein äiti nukkui lattialla vieressä. Parempaa ei ole :/ Laitteita oli jonkin verran, niitä ei tosin osata kaikkia käyttää!

Esim tämä keskoskaappi vain seisoo käytävällä tyhjänpanttina. Osastoa kierrellessä leuka taisi olla kokoaika niin lattiassa, että kärpäset pysty lentämään sisään! Osaston epäsiisteyden, kunnon ja surullisten potilaskertomusten takia. Oli monta vaikeasti vammaista, vesipäätä, murtumia, malariaa, bakteerimeningiittiä (mistä saimme tietää vasta päivän lopulla! En tainnut käydä huoneessa..muistaakseni..) Joo! eikä eristys sanaa oteta täälä niin justiinsa!! Kaikkien eristyshuoneiden ovet olivat levällään, porukkaa juoksi ees taas sisään ja ulos suojaamattaan itseään miten kuin ehkä hanskoilla! Aseptiikka on myös hyvin huonolla tasolla. Muutenkin täälä tehdään asiat eri tavalla.

Lääkkeenjako kärry

Voi vaan kummastella! Tässä muutama kuva taas!

Lääkehuone

Parhaiten, tai no oikeestaan pahiten tästä päivästä jäi mieleen kaksi asiaa. Heti saavutttuamme osastolle, kuulimme huutoa ja itkua.. Erään perheen seitsemän vuotias lapsi oli juuri kuollut. Piti nieleskellä ettei itelläkin tullut itku kun katseli toisten surua. :'( Seuraavaksi meidät neuvottiin "dressing roomiin" (vähänkuin vastaanotto/hoitohuone). Sielä oli käynnissä hieman alle 2 vuotiaan pikkupojan elvytys, sydän oli vain pysähtynyt kertoivat hoitajat. Elvytystaktiikasta sanon sen verran että herranjestas meni päin prinkkalaa!:(  Lopputulos tiedettiin jo tovi ennenkuin lääkäri käski hoitajien lopettaa. :( Tänään olen siis nähnyt elämäni ensimmäisen lapsen elvytyksen ja kaksi kuollutta pientä lasta. Melko hiljaseksi vetää eikä oo oikein sanottavaa.. Tosi "rauhallinen ja helppo" eka päivä!
Huomenna takaisin samaan paikkaan! Huh. Kai tämä tästä, keskustellaan tyttöjen kanssa fiiliksistä niin helpottaa!:)
Että tälläistä täälä tänään! Loppupäivä menee altaalla loikoillessa ja valmistues huomiseen!

Muuten täälä kaikki mahtavasti! Lämmintä piisaa! Nyt sa Meidän kuski Wayne lupas viiä meidät tänää illalla johonkin paikkaan mihin pitää laittaa huonot vaatteet ja ottaa kamera mukaan! Kattomaan ehkä auringonlaskua johonkin hienoon paikkaan veikkaan! :)

Terkkuja! Lentopusut ja halit on kans lähetetty! Ottakaa koppi <3

T. Mari